Testissä Essencen Ultra last instant colour-huulipuna
0Olen vuosien mittaan opetellut meikkaamista usemmankin kerran. Minulla on kausia, kun tykkään meikata paljon ja laittaudun peilin edessä tunteja. Sitten on kausia, jolloin en koske meikkipussiin kuukauteen. Tällainen meikitön kausi oli esimerkiksi kesähelteillä.
Aiemmin meikatessa en ole kauheammin käyttänyt huulipunia vaan olen aina turvautunut joko huulirasvaan tai johonkin hyvin neutraaliin huulikiiltoon. Nyt viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin rakastunut huulipuniin. Mitä räväkämpi, sen parempi. Yllätin itsenikin, kun kaupasta mukaan tarttui Essencen Ultra last instant colour-huulipuna numero 15, koska väri on todella tumma ja intensiivinen.
Olen ostanut aiemmin vain muutaman Essencen tuotteen enkä odottanut huulipunalta paljon, koska hinta oli hyvin halpa. Se kuitenkin yllätti minut iloisesti.
Huulipuna peittää hyvin, sitä ei tarvitse kuin yhden kerroksen ja huulet jäävät kosteiksi. Ei ole mitään niin kamalaa kuin huulia kuivattava huulipuna. Ainakaan kun omistaa helposti kuivuvat huulet kuten minulla. Huulipuna ei myöskään maistu tai haise millekään, joka on minulla iso kriteeri huulipunan suhteen.
Meikkasin ja odotin jo sitä hetkeä, kun huomaan huulipunan sotkeutuneen hampaisiin tai että se on tuhrinut puoli leukaa. Mutta eipä sitä hetkeä tullutkaan.
5 tunnin jälkeen tulos oli edelleen oikein hyvä. Väriä oli suunnilleen joka puolella eikä huulipuna ollut kovinkaan tuhriintunut. Söin välissä voileivän ja join sekä vettä lasista että limpparia pullosta, joten kulutustakin oli. Sanoisin, että huulipuna yllätti kestävyydellään. Hintaansa nähden siis todella hyvä!
En välissä siis lisännyt huulipunaa kertaakaan, joten alla olevissa kuvissa näkyy huulipuna 5 tuntia ylempiä kuvia myöhemmin.
Anteeksi hieman huono valotus, otin nämä saman vessan peilin edessä kuin edellisetkin, mutta päivällä oli tietysti hieman enemmän luonnonvaloa oven ollessa auki.
Tämä sai minut kyllä uskomaan näiden Essencen huulipunien kestävyyteen ja taidan seuraavalla kauppareissulla käydä ostamassa muutaman lisää jossain kivassa värissä.
Oletko sinä kokeillut Essencen huulipunia?
Nörttimiehen PeliCornerin esittely
Korttipelit, lautapelit, konsolipelit, tietokonepelit, hedelmäpelit, mobiilipelit, uhkapelit, palapelit, roolipelit, pulmapelit, seurapelit, pihapelit, lisätyn todellisuuden pelit, virtuaalitodellisuuden pelit. Oletko joskus kokeillut jotain edellä mainituista tai jopa niitä kaikkia? Meidän perheessä palapelejä rakennetaan ihan pienimmästä aikuisiin ja lautapelejä pelataan perheen ja ystävien kesken. Mobiili- ja tablettipelejä pelataan niin kotona kuin pitkillä automatkoilla. Ulkonakin jahtaamme Pokémoneja.
Oma pelaaminen alkoi 90-luvulla pikkupoikana, kun sain Sega Mega Driven. Sonicia pelattiin isän kanssa pitkiä pätkiä, silloin kun ei peleissä ja konsoleissa ollut tallennusmahdollisuutta vaan pelit piti läpäistä yhdellä istumalla. Uusia konsoleita ei kotiin usein hankittu ja pelaaminenkin jäi aika vähäiseksi seuraavien konsolisukupolvien ajalta. Takaisin konsolipelaamiseen tuli hypättyä vasta joskus Playstation 3 aikoihin. Parin viimeisen vuoden aikana pelaaminen onkin kehittynyt enemmän keräilyn ja harrastuksen suuntaan, pienet lapset on tehokas keino vähentää pelaamiseen käytettävissä olevaa aikaa. Näin ollen kerääminen ja vanhoihin retrokoneisiin tutustuminen on pitänyt peliharrastusta elossa. Vanhimmat laitteet ovat jo 30 vuotta vanhoja, joten erilaisiin huolto-, korjaus- ja puhdistusaskareisiinkin on päässyt harrastuksen myötä tutustumaan. Kokoelmasta löytyy muun muassa Atarin, Nintendon, Playstationin, Xboxin ja Segan konsoleita, käsikonsoleita, oheistarvikkeita ja muuta keräilytavaraa pelien ohella. Kokoelman ehdoton suosikki on kuitenkin edelleen tuo sama Sega, joka on kulkenut mukana kaikki elämän vaiheet ja säilynyt hyvässä kunnossa nyt kokoelman innoittajaksi.
Lapsuuteni Sega Mega Drive ja Sonic the Hedgehog.
Pelaaminen saa yleensä osakseen paljon negatiivista huomiota niin riippuvuuksien aiheuttajana, käytöshäiriöiden syynä tai lasten oppimismenestyksen esteenä. Samalla kuitenkin helposti unohdetaan kuinka laaja käsite pelaaminen on ja että kuinka paljon sitä voidaan hyödyntää ihmisen avuksi ja iloksi. Useat pelit kokoavat ihmisiä yhteen viihtymään joko fyysisesti tai verkon välityksellä ympäri maailmaa. Palapelit ja pulmapelit toimivat erinomaisena rauhoittumiskeinona ja stressin lieventäjänä. Mobiili- ja tablettipelaaminen on tuonut kokonaan uuden mahdollisuuden kehittää opettavaisia ja mielenkiintoisia sovelluksia lapsen koulutielle ja oppimisen tueksi. Erilaiset virtuaalitodellisuussovellutukset ovat jo tätä päivää työelämässä. Virtuaaliympäristössä voidaan esimerkiksi testata suunniteltujen rakennusten toimivuutta, kokoa, käytännöllisyyttä ja ulkonäköä ennen kuin yhtäkään puuta on kaadettu tulevalta tontilta. Pelaaminen on ihmisille arkipäivää ja kuuluu jokaisen lähes päivittäiseen elämään jollain tavalla. Omassa elämässäni pelaaminen on kehittynyt keräilyksi ja harrastukseksi.
Pelikonsolit ovat olohuoneessamme esillä vitriineissä.
Tässä joka sunnuntaisessa bloginvaltauksessa on jatkossa tarkoitus esitellä erilaisia pelikonsoleita, videopelejä, lautapelejä tai jotain aihetta sivuavaa. Kokoelmien kätköistä tullaan esittelemään pelattavaa 80-luvulta nykyaikaan. Atari, Playstation, Game Boy, Duck Hunt, Super Mario, Pac-Man, NES, Sega MegaDrive, Super Nintendo, Playstation VR… Näitä ja paljon muuta on luvassa tulevissa kirjoituksissa. Kirjoituksissa painotetaan lapsille ja koko perheelle soveltuvia pelejä, myös toiveita konsoleiden ja pelien esittelyyn otetaan mielellään vastaan.
Jos mielessä on lasten, nuorten tai miksi ei omiinkin peleihin, laitteisiin tai pelaamiseen liittyviä kysymyksiä tai ongelmia, voit jättää niitä postausten kommenttiosioihin niin etsitään niihin vastaukset.
– Jani