Tein listan kymmenestä asiasta, joita en ole koskaan tehnyt. Olipa muuten aika hankala keksiä kaikki kymmenen tähän. 

1. Maistanut tupakkaa.

2. Ylettänyt ajamaan skootteria ilman korkokenkiä. Ajoin jopa kuorma-autokortin tolppakoroilla,
koska en olisi muuten ylettänyt polkimille. 

3. Lukenut Tolkienin Taru Sormusten Herrasta-kirjaa loppuun asti.
Monta kertaa olen kyllä yrittänyt enkä pääse koskaan alkua pidemmälle. 

4. Murtanut luitani. Tämä muuten on minulle ihme, koska olen todella kömpelö ja koko ajan mustelmilla.
Kerran minulla on ollut hiusmurtuma jalkapöydässä, mutta koskaan ei ole mitään mennyt kunnolla poikki. 

5. Käyttänyt lapsillani kestovaippoja. Tiedän joidenkin vannovan näiden nimeen,
mutta itse olen tykännyt kertakäyttövaippojen helppoudesta. 

6. Asunut muualla kuin Kuopiossa. Kuopion sisällä olen muuttanut ainakin 7 kertaa.
Kyllä täällä on ihmisen hyvä olla <3

7. Tiennyt mikä haluan olla isona. En oikein tiedä vieläkään. 

8. Tanssinut hitaita discossa tai baarissa. 

9. Ruskettunut kunnolla. Auringonoton jälkeen näytän enemmänkin ravulta.

10. Oppinut uimaan kunnolla. Pysyn jotenkin pinnalla, mutta tekniikka on täysin hukassa.  

Hoitovastuun jakautuminen uusperheessä voi olla hankala juttu. Perheessä saattaa olla minun lapset, sinun lapset ja ehkä myös meidän lapset. Joissakin perheissä vain toisella vanhemmalla on lapsia. 

Mietin usein ennen parisuhdetta kuinka vaikeaa olisi löytää puoliso, joka olisi valmis hyväksymään myös Melissan osaksi perhettä. Olimme olleet Melissan kanssa kaksin niin pitkään. En kuitenkaan osannut ajatella mahdollisuutta, että puolisollakin olisi lapsia. Ehkä se johtui nuoresta iästäni tai siitä, että harvemmin isät ovat lähivanhempia lapsilleen. 

Sanoisin, että meidän uusperheeksi sulautumista helpotti se, että molemmilla oli lapsi. Molemmat ymmärsivät millaista on olla vanhempi ja mitä se käytännössä tarkoittaa. Janille saattoi tulla shokkina se kuinka tiivis paketti me Melissan kanssa oikeastaan olimmekaan. Melissa kun ei tapaa toista vanhempaa, koska olin totaaliyksinhuoltaja ja hän oli ollut vain hyvin harvoin poissa kotoa yötä mummilassa tai kummillaan. Janin arkeen kuului, että Bea kävi äidillään useammin ja hänellä oli myös lapsivapaata. 

Meidän uusperheen muodostumisen kannalta oli tärkeää myös, että otimme toisen lapsen kuin omaksemme alusta asti. Selvennyksenä tähän sanon, etten yritä olla Bean äiti tai korvata häntä millään tavalla vaan pyrin olemaan arjessa turvallinen aikuinen eli äitipuoli. Me olemme kuitenkin ensisijaisesti perhe, jonka yksi lapsi nyt vaan sattuu käymään viikonlopun kerran kuussa muualla. Emme siis puhu lapsillekaan uusperheestä ja usein annan ihmisten puhutella itseäni Bean äitinä, koska en jaksa alkaa selittää hankalasti selitettäviä perhesuhteitamme. 

Tämä liittyykin suoraan siihen kuinka meidän hoitovastuu jakautuu. Meillä molemmat hoitavat lapsia yhtä paljon. Käyn Bean kanssa hammashoitajalla ja neuvolassa, jos Jani ei pääse ja usein olemmekin siellä yhdessä. Olen itse ollut koulun järjestämällä opiskelijaretkellä Alankomaissa viikon ja Jani on hoitanut lapset. Olemme myös keskustelleet mahdollisista harjoittelupaikoista, jotka olisivat ulkopaikkakunnalla ja kuinka se meihin vaikuttaisi. Kummatkin olemme valmiita ottamaan silloin hoitovastuun myös toisen lapsesta, jotta toinen voi harjoittelun suorittaa. 

Kun kävimme molemmat töissä, oli Janilla paljon iltavuoroja, jolloin minä hoidin lapset yksin iltaisin. Olen myös valmis tänä kesänä hoitamaan lapset yksin, jos Jani sattuu saamaan jostain kesätöitä. 

Jokaisessa uusperheessä ei varmasti ole sama tilanne, joten tunnen itseni onnekkaaksi, että tämä on ollut näinkin helppoa.