En osta lapsille paljon vaatteita kaupasta normaalihinnalla. Meillä ostetaan suurin osa vaatteista kirpputoreilta. Jos menemme kauppaan ostamaan vaatteita, kierrän ensimmäisenä alerekit. Normaalihintaisiakin vaatteita ostan yleensä jonkun alelapun kanssa. Esimerkiksi H&M:lle voi viedä vanhat (jopa rikkinäiset) vaatteet ja kodin tekstiilit kierrätykseen ja jokaista ostoskassin kokoista pussia vastaan saa lapun, joka oikeuttaa alennukseen yhdestä normaalihintaisesta vaatteesta seuraavalla ostokerralla. Nyt konmarittaessani olen vienyt kauppaan aika monta kierrätyspussia. 

Lapset saavat vaikuttaa tietyissä rajoissa vaateostoksiin. Yleensä keskustelemme vaatteiden hinnoista ja mielestäni liian kalliit vaatteet jäävät kauppaan. Teini tietää, ettei merkkivaatteet ole meidän budjettiimme sopivia, joten hän maksaa niistä osan itse. 

Vien lapset yleensä ostoksille aleaikaan, jolloin he saavat valita vaatteita. Teimme näin myös äitini kanssa ollessani nuorempi ja muistan, kun aina menimme ostoksille alen viimeisinä päivinä, jolloin kaupoissa oli -70% ja sain yleensä jonkun budjetin, johon sain valita mieleisiäni vaatteita. 

Aiemmin Vivia ei ole kiinnostunut kaupassa vaatteista. Nyt hän on kuitenkin kotonakin alkanut kiinnittää huomiota päällään oleviin vaatteisiin ja keimailla, jos päälle laitetaan mekko. Olimmekin viime viikolla H&M:llä ja Vivia näki kissamekon, jota hän meni halailemaan ja sanoi mekolle monta kertaa ”hau hau”. Eihän sitä kauppaan voinut jättää, kun lapsi rakastui mekkoon täyttä päätä. 

Kaupasta ulos tullessamme Jani kritisoi minua siitä, että kasvatan lapsesta impulsiivishoppailijaa, koska ostan tälle mitä hän haluaa. En kuitenkaan itse tunne ostavani lapselle joka kerta jotain ja osaan olla kaupassa myös sen huutavan lapsen kanssa, jonka joku ehkä hiljentäisi ostamalla lapselle jotain mieleistä. 

Sain kuitenkin nyt vihdoin laitettua seinälle ihanat seinätarrat, jotka saimme jo Lapsimessuilta mukaan. Tarrat vaan odottelivat pitkään täydellistä paikkaa ja sen sänkykatoksen valmistumista. Tarrat on uudelleenkiinnittyviä, joten niiden paikkaa on maalatulla seinällä helppo vaihdella useampaankin otteeseen, mutta meidän lastenhuoneessa on tapetit ja vähän pelotti, ettei tarrat sitten irtoaisikaan, jos paikkaa haluaisi vaihtaa. Testasin kuitenkin tarrat kiinnitettyäni tuota irtoamista ja kyllä ne siitä tapetistakin ihan nätisti irtosivat ja kiinnittyivät vielä takaisin paikalleenkin. 

Bea rakastui näihin ilmapallotarroihin jo päätä pahkaa ja toivonkin niiden ilahduttavan tyttöjä vielä monta vuotta. Itse tykkään niiden simppelistä ja tyylikkäästä ulkomuodosta sekä kauniista värimaailmasta. Niiden ja taulun värimaailman pohjalta on helppo alkaa tehdä muita värivalintoja huoneeseen.