Olen jo pitkään halunnut jakaa teille asukuvia, mutta en ole koskaan tuntenut itseäni oikein luontevaksi kameran edessä. Tämän takia jaan yleensä kuvia vain lapsista ja pysyttelen itse kameran takana. Kadehdinkin hieman big mamas home-blogin Jenniä, joka näyttää niin luontevalta aina kameran edessä. 

Hätiin tuli juuri sopivasti ihana Salla, joka laittoi minulle viestiä, kun tarvitsi omille asukuvilleenkuvaajaa. Sallan edessä on helppo olla luonteva, koska olemmehan käyneet hänen luonaan kuvattavana useita kertoja ja esimerkiksi tuo blogin bannerin kuva on Sallan ottama. Oli myös tosi kivaa käydä jonkun kanssa kuvaamassa. Täytyy tehdä tätä siis useamminkin. 

Kerrankin minulla muuten kävi tuuri ja voitin Cubuksen Instagram-arvonnasta lahjakortin, jolla kävin sitten ostamassa itselleni farkkuhameen. Rakastin farkkuhameita, kun ne viimeksi olivat isosti muodissa ja omistinkin useamman. Jos meillä on joskus enemmän säilytystilaa, laitan joka vuodelta isoimmat muotijutut talteen ja kaivan sieltä esiin, kun ne tulevat taas muotiin. Tosin se ehkä vaatii samassa vaatekoossa pysymistä vuodesta toiseen, joka saattaa aiheuttaa vaikeuksia tällaiselle painon kanssa jojoilijalle kuten minä. 

Alan muuten päivä päivältä tykätä tästä hiusten väristä enemmän. Nyt olen antanut hiusvärin haalistua hieman alkuperäisestä ja käytän vain joskus sävyttävää hoitoainetta. Ostin sellaisen todella kirkkaan pinkin hoitoaineen, mutta taidan seuraavaksi ostaa purkkapinkin eli vaaleamman sävyisen hoitoaineen. Tykkään myös tuosta tummasta juurikasvusta, joka minulla tulee ihan omasta takaa. 

Näissä kuvissa oli vielä hieman viileää ja tuossa penkillä istuessani vähän palelin, mutta nyt viimeisen viikon on Kuopiossa ainakin ollut ihan kunnon helle. Alkaa olla jo vaikeuksia miettiä mitä ulos pukee päälleen, kun kaikessa tulee kuuma. Viikonloppuna lupasin viedä lapset rannalle, jos helle jatkuu ja kaikki ollaan terveinä. Jospa tuo kesä pysyisi tästä eteenpäin hyvänä eikä tarvitsisi alkaa kaivaa toppavaatteita takaisin kaapeista. 

Tuo kerrostettu helminauha on odotellut varmaan lähemmäs kymmenen vuotta kaapissa käyttöön pääsyä ja nyt rakastuin siihen kyllä uudelleen. Se toi kivan klassisen säväyksen asuun. 

Kirjoittelin aiemmin taaperon vilja-allergiaepäilystä. Meillä onkin olleet kaikki neljä viljaa (vehnä, ohra, ruis ja kaura) kieltolistalla jo muutaman kuukauden ja sekä taaperon voinnissa että kasvussa on tapahtunut näkyviä muutoksia. Vivialla epäillään siis suolistoperäistä vilja-allergiaa, ei keliakiaa, jossa pelkän gluteenin poisto riittäisi. 

Aluksi kävimme verikokeissa, joista selvisi, ettei Vivialla ole keliakiaa tai ongelmia laktoosin pilkkomisessa. Meillä sattui sopivasti 1,5v neuvolalääkäri tähän väliin ja neuvolalääkäri kirjoitti lähetteen seuraavalle tutkivalle lääkärille. Ajattelin ajan menevän jonnekin todella kaukaiseen tulevaisuuteen. Saimme ajan kuitenkin yllättävän nopeasti ja viime perjantaina kävimme kyseisellä lääkärillä. Meille sattui sinne aivan ihana vanhempi mieslääkäri, joka otti oireet tosissaan ja kuunteli oikeasti mitä kerroimme. Ihan aina ei nimittäin kohdalle yhtä hyvää lääkäriä ole sattunut. 

Koska olimme olleet jo pitkään viljattomalla ruokavaliolla ja meillä oli myös päiväkodin lausunto oireista (sanallinen, ei kirjallinen), oli lääkärikin sitä mieltä, että kyse olisi suolistoperäisestä allergiasta. Oireisiinhan meillä kuuluivat erinäiset vatsavaivat kuten kipu ja hyvin löysä uloste. Uloste myös poltti suolta ja pyllyä ja näin ollen lapsella oli peppu aina hyvin punainen ja kipeä. Taapero myös nukkui huonosti vatsavaivojen takia ja oli hyvin itkuinen. 

Aloin tuossa sitten miettimään, kun meillä oli jo vauva-aikana todella itkuinen vauva, jolla oli selvästi vatsanpuruja, että olin luultavasti osasyyllinen niihin. Söin paljon leipää ja pastaa imetyksen aikaan, joten kyllähän ne ovat lapsellekin siirtyneet. Tosin enhän minä olisi mitenkään voinut ennustaa lapsen olevan vilja-allerginen, koska meidän kummankaan suvussa ei tällaista ole tiettävästi kuin yhdellä. 

Lääkäri kuunteli myös sydänäänet ja kuuli sivuäänen, jota nyt seuraillaan. Kävimme jo sydänfilmissä ja kuukauden päästä mitataan neliraajapaineet käsistä ja jaloista. Lääkärin mukaan tällaiset sivuäänet ovat yleensä harmittomia ja häviävät itsekseen. Isälläni ja toisella pikkuveljelläni oli ollut joskus lapsena sivuääni sydämessä myös, mutta ne olivat ajan kanssa hävinneet. En siis tästä ole vielä kovin huolissani. 

Allergiatestaus jatkuu sokkotestillä, johon saimme leipäsiä, joista osa sisältää vehnää ja osa ei. Leipäset on merkattu koodilla ja vasta kuukauden päästä purkuajalla avataan kirjekuori, josta tiedetään kumpi koodi sisälsi vehnää. Saimme mukaan myös listan, johin kaikki oireet tulee merkitä. Viemme päiväkotiin oman listan oireiden merkitsemistä varten.  

Meidän oli tarkoitus aloittaa ensimmäisten leipästen syönti tämän viikon maanantaina eli eilen, mutta Vivialla nousi toissa yönä kuume ja kaikki infektiot siirtävät aloitusta. Aloitamme siis ensi viikolla. 

Hieman olemme siis taas viisaampia asian suhteen, mutta olisi ihana saada asialle lääkärinlausunto , jolloin voisimme jättää viljat pois kokonaan ja lopettaa lapsen kiusaamisen niillä. Luultavastihan leipäsistä siis tulee niitä vatsavaivoja. Viljoista pahiten oireita aiheuttaa kuulemma vehnä ja siksi se onkin leipäsissä yhtenä raaka-aineena.