Vivia on jo puolitoista eikä vieläkään nuku täysiä yöunia. Heräämme siis joka yö nukuttamaan häntä uudelleen vähintään kolmesti. Jos olemme todella väsyneitä, otamme hänet viereen, jolloin nukumme vielä huonommin, koska taapero pyörii ja potkii unissaan.

Nukuin huonosti myös aikalailla koko raskausajan. Tämä valvomisen määrä alkaa jo tuntua jo aika pahalta. Aivot ovat sumussa ja kaikkeen ajattelemista vaativaan puuhaan tarvitaan hieman ponnisteluja. On kuin pään sisässä olisi sumua, jonka läpi ajatukset kahlaavat ja jonne ne aika usein myös katoavat. 

Tunnen kuitenkin tästä väsymyksestä suurta syyllisyyttä useastakin eri syystä.

Yritimme lasta yli vuoden ja itkin monet illat, aamut ja päivät raskautumisen vaikeutta. Olin aivan varma, etten edes pysty tulemaan raskaaksi yhdellä toimivalla munanjohtimella, mutta tulin kuitenkin ja olin ikionnellinen. Rakastan lastani yli kaiken. 

Tunnen syyllisyyttä jo pelkästä ajatuksesta, että tarvitsen lapsistani lomaa. Kaipaan nukkumista ja sitä, kun herätessä ei väsytä. Sitä tunnetta, kun on levännyt olo. En oikeastaan edes enää muista miltä se tuntuu, mutta kaipaan sitä silti. 

Jaksan ajattelemalla aikaa, jolloin lapset ovat niin isoja, etteivät herätä meitä enää yöllä. Tai aikaisin aamulla. Kyllä se aika vielä joskus tulee. Tuleekohan sitten ikävä aikaa, jolloin lapset eivät antaneet meidän nukkua? Jotenkin minusta tuntuu, että ei tule. 

Olen yrittänyt kevään aikana tehdä asioita, joista tulee hyvä mieli. Niitä ovat olleet muun muassa bloggaaminen useammin ja oman ajan ottaminen. Viimeksi vietin omaa aikaa, kun kävin lukijaillassaHelsingissä. Seuraava oma aika on edessä ensi maanantaina. 

Olen myös lukenut kirjoja, jotka saavat minut hyvälle tuulelle. Yksi minua ilahduttava asia, jonka olen nyt löytänyt, ovat eri podcastit. Meillä soi kotona myös aikaisempaa useammin musiikki. 

Sain testattavaksi Hyvän mielen vuosi-tehtäväkirjan ja aloitinkin sen täyttämisen huhtikuun alusta. Kirjassa on vuoden jokaiselle kuukaudelle ja kuukauden jokaiselle viikolle tehtäviä, jotka auttavat katsomaan itseään uudessa valossa ja joiden avulla saattaa löytää elämästään uusia ja ehkä yllättäviäkin ilonaiheita. Kuukausia ei ole nimetty, joten kirjan täyttämisen voi aloittaa missä kuussa vaan itselle parhaiten sopii. 

Minulle ainakin tulee parempi mieli heti, kun ajattelen positiivisia asioita ja mietin asiat positiivisesti. Olen aika hyvä lannistamaan itseäni, mutta tänä vuonna en ole antanut itseni ajatella kaikkea negatiivisesti vaan olen yrittänyt löytää hyvää kaikesta.

Tämä kirja on siis omiaan minulle, koska tämän avulla pääsen miettimään asioita syvällisemmin kuin oman pääni sisällä. Asioiden ylös kirjoittaminen auttaa myös palaamaan niihin helposti myöhemmin. Jos kaikki menee päin seiniä, on helppo lukea positiivisia asioita, joita on aiemmin kirjoittanut ylös.