Lupasin aiemmin avata hieman meidän tyttöjen nimien taustoja. Minulla ja Janilla on aika yleiset nimet. Tosin Susanna taitaa olla ikäryhmälläni yleinen vain toisena nimenä, ei niinkään kutsumanimenä. Itsekin olen Henna Susanna, mutta koko elämäni kutsumanimi on ollut Susanna. Tai no Sussu, Susannaa käytti lähinnä opettajat tai vanhemmat silloin, kun olivat vihaisia. Yleisin nimi ikäluokallani on ollut varmaan Tiina, joita oli meidänkin luokalla kolme.

Olemmekin Janin kanssa halunneet lapsille hieman erikoisemmat ja samalla kansainväliset nimet. Minulle oli esikoisen nimeä valitessa tärkeää myös, että nimi lausutaan samalla tavalla niin Suomessa kuin ulkomailla. Esikoisen nimen valinnassa olikin helppoa vapaus, koska sain nimetä hänet juuri niin kuin itse halusin eikä kukaan muu voinut valintaani vaikuttaa. 

Meillä oli perheessäni kirjoittamaton sääntö antaa tytölle kutsumanimeksi toinen nimi, koska näin on äidilläni ja minulla. Koska halusin Melissan kutsumanimeksi ja muut nimet sointuivat sen kanssa parhaiten juuri tässä järjestyksessä, päätin jatkaa tuota perinnettä. 

Raskauden aikana rakastuin Gilmoren tytöt tv-sarjaan. Samaistuin Lorelaihin, nuoreen yksinhuoltajaäitiin, joka nimeää tyttärensä itsensä mukaan, koska niin kaikki miehetkin tekevät pojilleen. Tykästyin nimeen Lilja nimikirjoja selatessani ja kun luin Susannan hepreaksi tarkoittavan liljaa, pieni Lorelai Gilmore minussa nosti päätään. 

Kutsumanimeksi halusin jonkun Suomessa vielä erikoisemman nimen. Vaikka Melissa on nykyään Suomessa kalenterissa, ei nimi ollut läheskään yhtä yleinen vuonna 2005. Väestörekisterin mukaan vuoteen 2009 mennessä Melissoja on ristitty alle 1500. Muistelisin luvun olleen noin jossain tuhannen hujakoilla Melissan syntymän aikoihin. Nimeen olin saanut inspiraation nuorempana lempisarjastani Sabrina, teininoita, jonka pääosassa näytteli Melissa Joan Hart. 

Halusin yhden nimistä myös olevan suvustamme. Isäni oli koko teini-ikäni puhunut kuinka häntä harmitti, etteivät he antaneet minulle kolmanneksi nimeksi Aleksandra, joka oli isomummoni nimi. Aleksandra sointui Melissan nimeen kivasti ja täytti kriteerin suvussa kulkeneesta nimestä. Jos olisin saanut pojan, olisi nimeksi tullut Leo Akseli. Silloin pojalla olisi ollut nimi sekä äitini että isäni suvusta. 

Olin päättänyt Melissan koko nimen jo kauan ennen ristiäisiä, mutta en paljastunut sitä kenellekään. Mummoni luulikin lapsen nimeksi tulleen Melassi, koska kuuli sen väärin. 

Harkinnassa olivat myös: Jessica ja Christina 

Nimestä haluttiin erikoinen, ettei jokaisella tule samaa nimeä vastaan. Vielä ei kovin montaa Beaa olekaan tullut vastaan. Miss Suomi Bea Toivonen taisi hieman nostaa nimen suosiota, mutta siltikin saman nimen omistavia on väestörekisterin mukaan Suomessa vain noin 600. 

Nimi Maria kulki sekä Janin että Bean äidin suvussa ja se haluttiinkin mukaan perinteiden jatkamiseksi. Kolmas nimi Christina jatkoi kansainvälistä linjaa. 

Ensimmäinen nimi oli pitkän mietinnän tulos. Mietimme koko raskauden ajan hyvää ja toimivaa etunimeä. Emme halunneet kutsumanimeen kirjainta R mahdollisten puhevikojen takia ja sehän rajasi aika monta nimeä pois. Esimerkiksi nimen Ariel, jota Jani ujutti keskusteluun aika ajoin minun Pieni Merenneito-hulluuden takia. Ehdotin Janille lopulta nimeä Vivian, josta Jani heitti takaisin nimen Vivi. Teimme kompromissin ja tytön nimeksi tuli Vivia, joita on Väestörekisterin mukaan nimetty alle 200. 

Lila alkoi vitsistä ja lopulta kasvoi kiinni. Saimme raskauden puolessa välissä pikkuveljeltäni nimikirjan, johon oli listattu erikoisimpia lasten nimiä, joita Suomessa oli annettu. Listattuna oli myös Lila, jonka ystäväni Jade itseasiassa meille kirjasta luki. Onhan se aika lähellä Melissan ensimmäistä nimeä, mutta se sointui niin kivasti Vivian nimeen, että päätimme sen seikan sivuuttaa. Hankimme myös puolivahingossa suurimman osan vauvatarvikkeista violettina ja nimi tuntui siksikin luonnolliselta valinnalta. Kuin se olisi aina tarkoitettu meidän vauvalle.

Jani tutustutti minut Star Warsin ihmeelliseen maailmaan jo ihan suhteemme alkumetreillä ja katsoessamme elokuvia ilmoitin, että jos saamme tytön, annamme hänelle nimeksi Amidala. Mehän olemme ottaneet kihlakuvatkin Star Wars-teemalla, joten nimi sopi meille ja nimen kantajiakin on vain muutama. Nimi on myös mielestäni todella kaunis. 

Kannattaa muuten käydä kurkkaamassa Väestörekisterin superkätevästä etunimirekisteristä kuinka monta kantajaa juuri sinun tai lapsesi nimellä on. Sivuilta löytyy erikseen myös sukunimihaku. 

Meidän makuuhuoneen valaistus on ollut koko tässä asunnossa asumisemme ajan vähän vaiheessa. Aiemmin makuuhuoneessa oli Ikean STOCKHOLM kattokruunu, mutta se oli sängyn päälle aivan liian suuri, joten möimme sen pois noin vuosi sitten. Siitä asti meillä roikkui makuuhuoneessa pelkkä nippusiteellä rullalla oleva johto, jonka päässä oli polttimo. Ei mikään kovin kaunis ratkaisu. 

Halusin makuuhuoneeseen jonkun simppelin, mutta kauniin valaisimen, joka ei myöskään maksaisi kovin paljon. Siitäpä se pulma sitten syntyikin enkä jaksanut kovinkaan valaisimesta ottaa stressiä. Kunnes yksi päivä Pinterestissä kohdalle osui ihanan yksinkertainen, puuhelmillä koristeltu valaisin. 

Siitä se idea sitten lähti. Hyödynsin valaisimeen sen vanhan johdon, joka meillä jo oli ja kävin askarteluliikkeessä ostamassa puuhelmiä. Kertoessani myyjälle mihin helmet olivat menossa, vastasi hän myyneensä useammalle henkilölle helmiä samankaltaiseen projektiin. 

Jani irrotti johdon niin, että sain pujoteltua helmet johtoon ja kiinnitti johdon sitten uudelleen. Jos pelkäät unohtavasi kuinka johdot alunperin olivat, ota kuva johdoista irrotusvaiheessa tai merkitse ne maalarinteipillä. Itse en olisi tätä johdon katkaisua uskaltanut edes tehdä, joten annoin Janin hoitaa sen. 

Isäni tuli poraamaan kattoon reiän, johon hän laittoi johdolle koukun. Meillä ei ollut omaa iskuporakonetta eikä tikkaita, joten pyysin isääni siksi apuun. Onneksi hän mielellään auttaa projekteissani. 

Ostin lamppuun vielä Ikeasta led-lampun. Mietin pitkään pitäisikö lamppuun laittaa jonkinlainen varjostin, mutta päätin tykkääväni valaisimesta juuri tällaisena ilman varjostinta enemmän. Jos varjostinta joskus kaipaa, saa valaisimen helposti uudistettua. Koko projektin hinnaksi tarvikkeineen tuli alle neljäkymmentä euroa. Ei yhtään paha hinta minun mielestäni.