Mä vietän hyvin vähän aikaa yksittäin lasten kanssa. Yleensä kun vien teinin jonnekin, vähintään vauva tulee mukana. Niinpä minun oli helppo vastata kyllä, kun teini aneli voisinko viedä hänet Ruotsiin melkein heti koulun alettua, koska hänen lempibändinsä esiintyisi siellä. Saattoi ne koiranpentusilmätkin näytellä osaansa myöntymisessäni.

Mietin kyllä lähtöä hetken, koska en ole koskaan ollut kokonaista yötä erossa vauvasta. Päätös oli siltä osin helppo, etten enää imetä, joten vauva kyllä pärjäisi ilman minua. Mutta kuinka minä pärjäisin ilman vauvaa -se olisikin aivan toinen juttu. J oli kuitenkin sitä mieltä, että he pärjäisivät oikein hienosti ja päätös matkasta syntyi.

Lähdimme matkaan yhtenä elokuisena keskiviikkoaamuna kello 7.15. Minulla oli takana varmaan kuukauden huonoimmat yöunet ja kerrankin sain nukutuksi vähäsen bussissa. Matkasimme Onnilla Turkuun ja Turussa meillä oli monta tuntia aikaa ihmetellä kaupunkia sekä terminaalia ennen laivaan pääsyä. Sainpa muutaman blogitekstinkin kirjoitettua luonnoksista valmiiksi.

Kuljimme Turusta Tukholmaan Siljan Baltic Princessillä. Olimme käyneet Lissun kanssa kyseisessä laivassa vain kerran aiemmin ja laiva oli aikamoinen pettymys. Laivalla ei ollut minkäänlaista iltashowta tai muutakaan ohjelmaa orkesterin lisäksi. Ainut ohjelmanumero taisi olla Siljan 60-vuotisdokumentti, joka kesti noin viisi minuuttia. Senkin bongasimme puolivahingossa hytin televiosta ja katsoimme sieltä. Hytin suihkusta tuli vain tulikuumaa vettä eikä viemärikään vetänyt, joten wc:n lattia lainehti. Onneksi sentään Lissu löysi itselleen kauan haluamansa Leviksen t-paidan, joten laivamatka ei ollut ihan täysi floppi. Niin, ja tuli sieltä telkkarista myös Muumit.

Laiva oli Tukholman satamassa aamukuudelta paikallista aikaa, jolloin reittimatkustajien täytyi poistua. Matkasimme jo hyvin tutuksi käyneellä tunnelbanalla Tukholman keskusasemalle ja menimme aamiaiselle Starbucksille, jonne oli tullut myyntiin ihanaa popcorn-kahvia, nam!  Yritimme kuluttaa aikaa kahvilassa, koska hotelliin sisäänkirjaus oli vasta iltapäivällä. Päätimme kuitenkin lähteä kysymään hotellilta mahtaisiko heillä olla matkatavarasäilytystä, koska matkatavaroiden raahaus ei kuulostanut oikein houkuttelevalta.

Onneksi liittymissämme toimii nykyään netti myös muissa Pohjoismaissa, koska ilman Googlen karttapalvelua emme olisi löytäneet hotellille perille. Kysyimme keskusasemalta pääsisikö hotellille jollain bussilla suoraan ja vastaus oli, että hotellin lähelle kulki paikallisjuna. Asemalta kuitenkin oli vielä noin vartin kävelymatka hotellille. Hotellille päästyämme havaitsimme kuitenkin samantien, että hotellille olisi kuin olisikin ollut suora bussiyhteys.

Hotellissa oli aivan ihana henkilökunta, joka heti opasti meitä bussiaikatauluissa. Hotellilta myös löytyi matkatavarasäilytys, jonne jätimme suurimman osan tavaroistamme ennen kuin lähdimme takaisin Tukholman keskustaan. Menimme bussilla keskustaan ja päätimme mennä ensimmäisenä Historiska museetiin eli historialliseen museoon, jossa oli viimeistä viikkoa viikinkinäyttely.

Tämä museo ei muuten ollut millään lailla pettymys eli suosittelen lämpimästi! Museoon ei ole sisäänpääsymaksua eli kaikki museossa olevat näyttelyt pääsee katsomaan ilmaiseksi. Viikinkinäyttely oli todella kattava ja huolella tehty. Kaikki tekstit löytyivät sekä ruotsiksi että englanniksi. Kirjoitan tuosta museoreissusta vielä oman tekstinsä, koska sieltä on kuvia tosi paljon.

Museokierroksen jälkeen päätimme kävellä katsomaan, jos saisimme ostettua illan pääsyliput jo valmiiksi. Olimme siis menossa samana iltana konserttiin Gröna Lund-huvipuistoon ja liput maksoivat meiltä yhteensä 25 euroa. Huvipuistossa järjestetään konsertteja monta kertaa viikossa ja jos puistoon menee sisälle kuuden jälkeen illalla, maksaa lippu hieman enemmän, mutta sama lippu käy kaikkiin iltakonsertteihin koko kesän. Eli noin kolmella kympillä pääsee kaikkiin kesän konsertteihin vaikka ostaisi lipun jo toukokuussa! Linnanmäki, missäs teidän konsertit kansainvälisillä esiintyjillä on?

Matkalla Gröna Lundiin Lissu meni yhtäkkiä aivan hiljaiseksi. Olimme keskustelemassa jostain museossa olleesta asiasta ja yhtäkkiä en saanutkaan vastausta. Käännyin katsomaan Lissua ja hän on aivan kuin puulla päähän lyöty. Hetki siinä meni ennen kuin sain hänet puhumaan ja hän tokaisee ”äiti, mun ohi juoksi yksi bändin jäsenistä” (sanoi kyllä nimellä, mutta en nyt muista kuka se niistä pojista oli).  Loppumatkan sitten kuuntelinkin teinin vuodatusta siitä kuinka hölmö hän oli ollut, kun ei juossut perään, vetänyt hihasta ja ottanut selfietä.

Gröna Lundin edessä oli jo puolen päivän jälkeen noin 50 tyttöä jonottamassa. Puisto aukesi kolmelta ja lavan eteen halusivat kaikki. Lipputiski ei kuitenkaan ollut vielä auki, joten päätimme lähteä kävelemään takaisin keskustaan. Kävimme Pizza Hutin lounasbuffetissa ja suuntasimme takaisin hotellille päivätorkuille.

Ehdimme Gröna Lundiin sisälle juuri ennen kuutta ja saimme ostettua halvemmat liput. Lavan edessä oli tunkua jo silloin vaikka bändi aloitti soittamaan vasta kahdeksalta. Puikkelehdimme lavan eteen ja saimmekin paikat eturivistä kunnes yksi isä päätti pitää meille moraalisaarnan siitä kuinka hänen lapsensa olivat jonottaneet aamusta asti ja heidän paikkansa olivat eturivissä. Tytöt eivät kuitenkaan olleet paikalla, koska he olivat isän mukaan vessassa. Tyttöjen vessareissu kesti yli tunnin vaikka viereiseen vessaan ei ollut minkäänlaista jonoa ja kummasti tytöt tulivat laiterannekkeiden kanssa takaisin paikoilleen. He myös katosivat siihen viereiseen vessaan seisottuaan viisi minuuttia paikallaan. Kerroin isälle, että Suomessa paikkansa kyllä menettää, jos siitä jonnekin lähtee, mutta kuulemma Ruotsissa on eri meininki. Jotenkin tuntui, että eri meininki oli vain tällä isällä.

Lissu kuitenkin sai onneksi pidettyä paikkansa eturivissä, kun minä lähdin etsimään istumapaikkaa. Bändi aloitti kahdeksalta kuten oli luvattu ja soitti reilun tunnin. Palelin koko konsertin ajan, koska ulkona tuli jo pimeä konsertin alettua ja Gröna Lund on rannalla, joten siellä tuuli ikävästi. Yritin käydä lämmittelemässä vessassa, mutta kaikki huvipuiston vessat ovat ulko-ovettomia eli kopit ovat avoinaisessa tilassa, johon tulee ulkoa koko ajan kylmää ilmaa.

Konsertin aikana tuo Lissun päivällä bomgaama poika muuten kertoi käyneensä lenkillä huvipuiston läheisyydessä ja myöhemmin Lissu näytti netistä muiden ottamia selfieitä. Kuulen vielä tänäkin päivänä kuinka teiniä harmittaa.

Lissu oli onnensa kukkuloilla konsertin loputtua. Olimme menneet Gröna Lundiin ratikalla, joten päätimme lähteä lautalla takaisin. Lautta oli tupaten täynnä ihmisiä, joka oli siitä hyvä, että vihdoinkin minulla oli lämmin. Lautalta oli jonkin verran kävelymatkaa lähimmälle tunnelbanalle, joka selvisi meille, kun seurasimme ihmisjoukkiota. Ostimme iltapalaa asemalla olleelta kioskilta ja menimme tunnelbanaan. Päätimme vaihtaa lähijunaan, koska emme olleet varmoja kulkisiko bussille enää niin myöhään illalla. Kävelimme väsyneinä takaisin hotellille eikä unta tarvinnut odotella.

Kirjoittelin aiemmin vauvatarvikkeista, joita olimme hankkineet raskausaikana ja tarvitsimmeko niitä oikeasti vauvavuoden aikana. Koska lista oli niin pitkä, jatkan sitä tässä postauksessa. 

Meidän suvussa kulkee perintökehto, jossa jokainen lapsi on nukkunut pienenä vauvana. Kehdon ulkopohjaan on kirjattu jokaisen kehdossa nukkuneen nimi ja syntymäaika. Ukkini kertoo tarinaa, jonka mukaan hän on kehdon itse omin kätösin rakentanut, mutta oikeasti hän on kehdon ostanut vanhimmalle serkulleni. Minä ja Lissukin ollaan siis kehdossa vauvana nukuttu, joten tottakai halusin Nipsunkin siinä nukkuvan. 

Meillä sattui serkkuni kanssa lasketut ajat vajaan kuukauden päähän toisistaan, hänellä ensin ja minulla hänen jälkeensä. Minä kuitenkin synnytin Nipsun kolme viikkoa ennen laskettua aikaa ja serkkuni hieman lasketun ajan jälkeen, joten Nipsu on pikkuserkkuaan päivän vanhempi. Kehto oli valmiiksi tätini luona eli serkkuani lähellä, joten hän piti kehtoa ensin ja me saimme kehdon heidän jälkeensä. Ihanaa kuitenkin, että molemmat vauvat saivat kehdossa nukkua.  Nyt kehto on odottamassa seuraavaa sukuun syntyvää vauvaa. 

Meillä oli aiemmin käytössä korvakuumemittari, joka oli sekin oikein mainio, mutta eihän se anturi mahdu pienen vauvan korvaan. Olimme jo ennen raskaaksi tuloani puhuneet uuden kuumemittarin hankinnasta ja suunnitelleet otsakuumemittarin ostamista. Mittari mittaa kuumeen kolmessa sekunnissa. Ainut miinuspuoli mittarissa on, että mitattavan täytyy pysyä paikallaan tai tulos on valheellinen. Mittari toimi oikein hyvin pienellä vauvalla, mutta koitapa mitata kuume alati heiluvalta taaperolta. 

Haaveilin 3 in 1-sitteristä, jossa oli samassa keinuominaisuus. Sitteri oli kuitenkin niin kallis uutena, ettei se meidän budjettiimme mahtunut enkä löytänyt sitteriä mistään käytettynä. Minulla oli yksi jo varattuna, kunnes myyjä huomasi sitterin yhden ominaisuuden olevan rikki. Päätimme sitten ostaa ihan perussitterin ja olimme oikein tyytyväisiä valintaamme. Vauva tykkäsi nukkua päikkärit sitterissä ja viihtyi siinä mielellään myös hereillä. Hyvä ostos siis. Sitteri oli meillä käytössä monta kuukautta ja oli hyvänkokoinen vaikka vauva kasvoi.

Kirjoitin raskausaikana hankinnoista vauvaa varten ja sain huolestuneen kommentin Baby Björn-rintarepun vaaroista. Vauvan lonkat kuulemma kärsivät ja tämän takia pitäisi käyttää erimallista rintareppua tai kantoliinaa. 

Valitettavasti minun täytyy kertoa tälle kommentoijalle meidän pysyneen tässä samaisessa Baby Björnin mallissa ja meidän käyttäneen rintareppua useita kertoja. Se oli pelastus esimerkiksi asuntomessuilla, joilla rattaiden kanssa kulkeminen olisi ollut aivan mahdotonta. Olen muutaman kerran myös pakannut vauvan rintareppuun, että pääsen lähikauppaan. Tai että saan tehtyä ruokaa. Tai että saan vauvan vihdoinkin nukahtamaan päivä- tai yöunille, kun mikään muu ei kelpaa kuin äidin syli. 

Aion myös jatkossa käyttää rintareppua, jos vain selkäni vauvan painon vielä kestää. 

Muutaman ensimmäisen kuukauden vauva nukkui yönsä ja päiväunensa baby nestissä. Baby nest eli vauvapesä oli helppo, koska sen sai siirrettyä pinnasängystä kehtoon, meidän sänkyyn, sohvalle tai vaikka lattialle. Vauvalla oli turvallinen olla ja äiti sai edes hetken nukkua tai vain sulkea silmänsä. Tämä oli todellakin hintansa väärti! Baby nest oli myös helppo ottaa mukaan esimerkiksi mökille. 

Meillä oli käytössä kaksikin erilaista kapalopussia. Mummi teki meille lahna-pussin, kuten J sitä kutsui. Pussi oli siis tehty merenneidon pyrstön malliseksi ja vauva mahtui pussiin kokonaan. Pussi oli todella hyvä, kun vauva ei vielä liikkunut. Hieman liikkumaan oppinut vauva kuitenkin pääsi pyristelemään pussista ulos tosi helposti ja kädet olivat aina pussin ulkopuolella. 

Hankimmekin tämän jälkeen Love To Swaddle Up-kapalopussin, jossa vauva nukkui yönsä todella hyvin. Tämän pussin kanssa taisi olla ainoita öitä, joina vauva suostui nukkumaan pitkiä aikoja omassa sängyssään. Meillä oli käytössä pienin koko ja vauva olisi varmaan nukkunut pussissa pidempäänkin, mutta isompi koko jäi sitten hankkimatta. Nyt, vauvan nukkuessa aika levottomasti yönsä, on ollut mietinnässä uuden kapalopussin tai unipussin ostaminen. Nipsuhan ei ole kooltaan kovin iso, joten meille saattaisi joku koko näistä kapalopusseista vaikka vielä mennäkin. Olisikohan ihan tyhmä ajatus ostaa vuoden ikäiselle kapalo- tai unipussi? 

Imetystyyny oli yksi pakollisista raskausajan hankinnoista, koska nukkuminen oli mahdotonta ilman montaa tyynyä vartaloa vasten. Imetystyynyn sai kivasti vartaloa vasten ja nukkumisasennon löytäminen oli hieman helpompaa. Vauvan synnyttyä tyynyä käytettiin lähinnä vauvan nukuttamiseen. En tuntenut omakseni imetystä tyynyn kanssa ja yötkin oli synnytyksen jälkeen jo helpompi nukkua, joten tyyny sai aika aikaisin lähtöpassit meiltä. Raskausaikana imetystyyny palveli kuitenkin loistavasti enkä olisi ilman sitä pärjännyt! 

Meillä on sekä vaunuverho että reunapehmuste mummin tekemiä.

Vaunuverhoja meillä on itseasiassa kaksin kappalein. Toinen on tehty armeijan kuosiin ja toinen meidän makuuhuoneen Vallila-verhokankaan ylijäämäpalasta. Emme kovinkaan käyttäneet vaunukoppaa, joten vaunuverhokin oli hieman turha. Olen oikeastaan vasta nyt alkanut ymmärtää mihin vaunuverhoa tarvitaan, koska Nipsu on alkanut nukkua rattaissa ja kirkkaat valot häiritsevät hänen untaan. Vauvavuoden aikana verho oli siis aika turha. 

Reunapehmuste oli hyödyllinen siinä vaiheessa, kun vauva jo hieman osasi tarrata esineisiin, muttei vielä osannut nousta ylös tai kääntyä. Nipsulla oli nimittäin tapana heitellä tutteja sängyn pinnojen välistä lattialle ja reunapehmuste esti tämän. Reunapehmuste oli kuitenkin tiellä jossain vaiheessa, kun pinnasänky oli meidän sänkymme vieressä ja yritin antaa tuttia vauvalle pinnojen välistä. Tuolloin otin reunapehmusteen pois eikä se ole paikalleen palannut, koska olemme pärjänneet ilmankin. Reunapehmuste on ommeltu Vallilan kankaasta ja vauva rakasti tuijotella sen värejä ja kuvioita. 

Haaveilin jo Lissua odottaessani Stokken Tripp Trapp-tuolista, mutta ei minulla ollut siihen mitenkään varaa. Tälläkään kertaa minulla ei olisi ollut varaa uuteen tuoliin, joten olin jo kuopannut haaveet Stokkesta. Löysin kuitenkin puolivahingossa puunvärisen tuolin kirpparilta parilla kympillä, kun Nipsu oli vain muutaman kuukauden vanha. J maalasi tuolin valkoiseksi ja ostin käytettynä tuoliin newborn setin. Ihan ehdoton hankinta oli tuo newborn setti ja sen ostettuani harmittelin, ettei meillä ollut sitä käytössä jo heti vauvan synnyttyä. Se mahdollisti minun ruoanlaittoni ja sain kädet ja lattian vapaaksi, kun tarvitsin. Aiemmin olin pitänyt vauvaa sitterissä, kun laitoin ruokaa, mutta siinä oli se ongelma, että vauva ja sitteri olivat koko ajan tiellä ja vauva suuttui, koska ei lattianrajasta nähnyt mitään. Newborn setti mahdollisti vauvan nostamisen korkeammalle ja vauva viihtyi tuolissa todella hyvin. 

Jossain vaiheessahan vauva sitten alkoi kampeamaan itseään tuosta Newborn setistä ylös istuma-asentoon, joten siirtyminen baby settiin oli mahdollista. Suunnittelimme ostavamme mustana tuon baby setin, jotta se kävisi myös mahdolliselle seuraavalle vauvalle, mutta juuri sopivaan aikaan joku möi violettia settiä lähellämme todella edulliseen hintaan, joten kävimme sen ostamassa. Meillä on paljon muitakin vauvatarvikkeita violettina, joten setti kävi hyvin Nipsun väreihin. Valjaita meillä ei tuolissa ole eikä vauva siitä ole vielä yrittänyt kiivetäkään pois. Voi olla, että valjaiden ostaminen on vielä edessä. Juuri kun olin saanut tämän kirjoitettua, oppi Nipsu kiipeämään tuolistaan eli valjaiden osto on lähempänä kuin ajattelin.