Onko iällä väliä? Äidiksi 18-vuotiaana vs äidiksi 30-vuotiaana
0Ensimmäisen kerran äidiksi tullessani olin 18-vuotias. Toisen lapsen syntymän aikaan olin jo 30-vuotias. Välissä kului melkein kaksitoista vuotta ja kasvoin paljon äitinä. Listasin alle muutaman asian, joista osa on muuttunut ajan kuluessa ja osa taas pysynyt samana.
- 18-vuotiaana synnytyksestä palautuminen oli nopeaa, 30-vuotiaana ei niinkään.
- 18-vuotiaana varjelin vauvaa jokaiselta kolhulta. Silloin olisin ollut täydellistä kohderyhmää konttauskypärää myyville yrityksille. Jokainen pieni kuhmu, joka konttaamaan opetellessa tuli, sattui enemmän äitiin kuin vauvaan. Ne olivat kolhu äidin omatunnolle, kun vauvaa ei osannutkaan kasvattaa pumpulissa. 30-vuotiaana osaan jo ajatella, että vauva oppii kyllä varomaan päätään kontatessaan.
- 18-vuotiaana luin jokaisen vauvoista kertovan oppaan, jonka kirjastosta löysin ja säästin jokaisen lipetin, jonka neuvolasta sain. 30-vuotiaana suurin osa neuvolan antamista lappusista on päätynyt paperinkeräyspinoon. Luen kyllä ne läpi, mutta en enää säästä niitä kirjahyllyssä.
- 18-vuotiaana minua luultiin usein lapseni isosiskoksi. 30-vuotiaana olen automaattisesti äiti.
- 18-vuotiaana puin lapseni lähinnä kierrätettyihin vaatteisiin, jotka olin saanut tutuilta ja jotka eivät aina miellyttäneet omaa silmää. 30-vuotiaana uskallan sanoa, jos en vaatteista pidä.
- 18-vuotiaana jaksoin leikkiä vauvan kanssa huonosti nukutun yön jälkeen. 30-vuotiaana paras leikki on maata lattialla ja antaa vauvan kiipeillä päälläni.
- 18-vuotiaana harrastin vauvan kanssa paljon. Kävimme vauvauinnissa, taidekurssilla ja jumpassa. 30-vuotiaana ajattelen vauvan saavan tarpeeksi virikkeitä ilman kalliita ohjattuja harrastuksiakin.
- 18-vuotiaana rakkaus vauvaa kohtaan oli aivan yhtä aitoa ja suurta kuin 30-vuotiaana.
- 18-vuotiaana vauvalla ei ollut sisaruksia vaan hän sai jakamattoman huomioni. 30-vuotiaana vauvalla on jo sisaruksia ja huomio täytyy jakaa muiden kanssa. Esikoisesta on myös ollut suuri apu vauvan hoidossa.
- 30-vuotiaana esikoiseni oli jo melkein teini-iässä ja pysyin helposti hänen kanssaan aallonharjalla puhelimen sovelluksissa ja somevillityksissä. Jotenkin minusta tuntuu, ettei toisen vauvan kanssa aallonharjalla pysyminen ole enää niin helppoa.
- 30-vuotiaana esikoinen ajattelee minun olevan niin sanottu cool mom, koska olen huomattavasti nuorempi kuin hänen ystäviensä äidit. Joidenkin äidit ovat samanikäisiä kuin esikoisen mummi. Toisen lapsen kohdalla kaikki on toisin enkä enää ole nuorin äiti vanhempainillassa.
Olen aiemmin kirjoittanut esikoisen ja kuopuksen ikäerosta ja vauva-aikojen eroavaisuuksista.
Onko muiden lapsilla isoja ikäeroja?
Oletko huomannut muuttuneesi lasten syntymien välissä?
Mitä meille kuuluu?
Mulla loppui äitiysloma noin kuukausi sitten, jonka jälkeen pidin vielä kolme viikkoa kesälomaa. Kävin jo kesälomallani työterveydessä kertomassa äitiysloman aikana ärhäköityneestä selkäkivusta, jota terveyskeskuksessa epäiltiin välilevyn pullistumaksi. Jokainen lääkäri, jolla olen käynyt, on kuitenkin ollut sitä mieltä, että selkä paranee parhaiten vain ajan kanssa eikä siihen vielä tarvita leikkaushoitoa.
No, tuli kauan pelätty töihin paluun aamu. Selkä oli jo hieman kipeä työpaikalle sisään astuessani, mutta päätin mennä koittamaan kuinka se työnteko onnistuisi. Kuten arvata saattaa, eihän se oikein onnistunut. Sinnittelin töissä koko seitsemän tuntisen työvuoroni särkylääkkeiden voimin. Kuitenkin suoraan töistä kävelin työterveyteen. Juuri ja juuri sain myös käveltyä työterveydestä ulos, koska selkäkipu oli jo niin pahaksi äitynyt, ettei se ihan perusburanalla parantunut.
Siitä asti olenkin sitten ollut sairaslomalla. Ensimmäisen viikon selkä oli aivan järkyttävän kipeä ja säteili kipua oikeaan jalkaan, joka esti jalalla kunnolla astumisen. Viime viikolla sain selän lisäksi kipeäksi myös niskani ja sitä kipua olen tässä yrittänyt saada laukeamaan viimeiset viisi päivää.
Tämän kaiken huipuksi Nipsu päätti, että nyt on hyvä aika tehdä hampaita. Vaikka oikein ylpeitä ja onnellisia hampaista olemme, mutta jo muutenkin huonosti nukutut yöt muuttuivat aika lailla unettomiksi ihanasti laulettujen huutokonserttien siivittäminä. Kun vauva vihdoin nukkuu kunnolla, keskimmäinen herää. Me vanhemmat olemme siis eläneet samoilla silmillä jo monta viikkoa. Esikoinen ystävällisesti kutsuikin minua jo pandaksi mustien silmänalusteni vuoksi.
Hampaita Nipsulla oli aiemmin jo yksi, nyt niitä on tulossa ylös kolme lisää. Kävimme hammastarkastuksessa kahdeksan kuukauden ikäisenä, jolloin hampaita ei ollut vielä yhtään. Innolla siis odotamme kuinka seuraavien hampaiden tulo vaikuttaa yöuniin.