Mulla loppui äitiysloma noin kuukausi sitten, jonka jälkeen pidin vielä kolme viikkoa kesälomaa. Kävin jo kesälomallani työterveydessä kertomassa äitiysloman aikana ärhäköityneestä selkäkivusta, jota terveyskeskuksessa epäiltiin välilevyn pullistumaksi. Jokainen lääkäri, jolla olen käynyt, on kuitenkin ollut sitä mieltä, että selkä paranee parhaiten vain ajan kanssa eikä siihen vielä tarvita leikkaushoitoa.

No, tuli kauan pelätty töihin paluun aamu. Selkä oli jo hieman kipeä työpaikalle sisään astuessani, mutta päätin mennä koittamaan kuinka se työnteko onnistuisi. Kuten arvata saattaa, eihän se oikein onnistunut. Sinnittelin töissä koko seitsemän tuntisen työvuoroni särkylääkkeiden voimin. Kuitenkin suoraan töistä kävelin työterveyteen. Juuri ja juuri sain myös käveltyä työterveydestä ulos, koska selkäkipu oli jo niin pahaksi äitynyt, ettei se ihan perusburanalla parantunut.

Siitä asti olenkin sitten ollut sairaslomalla. Ensimmäisen viikon selkä oli aivan järkyttävän kipeä ja säteili kipua oikeaan jalkaan, joka esti jalalla kunnolla astumisen. Viime viikolla sain selän lisäksi kipeäksi myös niskani ja sitä kipua olen tässä yrittänyt saada laukeamaan viimeiset viisi päivää.

Tämän kaiken huipuksi Nipsu päätti, että nyt on hyvä aika tehdä hampaita. Vaikka oikein ylpeitä ja onnellisia hampaista olemme, mutta jo muutenkin huonosti nukutut yöt muuttuivat aika lailla unettomiksi ihanasti laulettujen huutokonserttien siivittäminä. Kun vauva vihdoin nukkuu kunnolla, keskimmäinen herää. Me vanhemmat olemme siis eläneet samoilla silmillä jo monta viikkoa. Esikoinen ystävällisesti kutsuikin minua jo pandaksi mustien silmänalusteni vuoksi.

Hampaita Nipsulla oli aiemmin jo yksi, nyt niitä on tulossa ylös kolme lisää. Kävimme hammastarkastuksessa kahdeksan kuukauden ikäisenä, jolloin hampaita ei ollut vielä yhtään. Innolla siis odotamme kuinka seuraavien hampaiden tulo vaikuttaa yöuniin.

Saimme kesän alussa hääkutsun B:n kummisedän häihin, joita juhlittiin loppukesästä. Häissä meitä eniten jännitti ortoksinen vihkiminen, jollaisessa kukaan meistä ei ollut koskaan ollut vieraana.  Ortodoksisessa vihkimisessähän seisotaan koko seremonian ajan, joka kesti 45 minuuttia.

Jotkut häät ovat vain aikuisille, jätä silloin suosiolla lapset hoitoon.

Tämän vinkin jaoin jo aiemmin, koska olimme suunnitelleet jättävämme sekä vauvan että B:n mummille hoitoon vihkimisen ajaksi, mutta B pääsikin häissä morsiusneidoksi, joten vain vauva jäi hoitoon. Vihkimisen ja juhlatilaisuuden välissä oli mukavasti siirtymäaikaa ja kävimmekin hakemassa vauvan juhliin mukaan.

Hääpaikalla oli ihanasti ajateltu lapsia. Lapsille oli leikkipaikka, värityskuvia, kirjoja ja helmiaskarteluun tarvikkeita. Lapset myös rakastivat ruokailun jälkeen avautunutta karkkibuffettia.

Illalla lasten jo väsyessä mummi haki lapset nukkumaan ja me aikuiset (plus teini) saimme jäädä rauhassa juhlimaan.

Tässä tein ison virheen. Pakkasin mukaan maissinaksuja ja korviketta, koska meillähän on jo sormiruokaileva vauva ja ajattelin juhlapaikalla olevan jotain vauvalle sopivaa ruokaa. Häissä oli kyllä buffet, mutta ruoat eivät olleetkaan ihan niitä perinteisiä suomalaisia vaan tarjolla oli esimerkiksi cheddar-perunoita ja whiskeyssä sekä chilissä haudutettua härkää. Ei ihan vauvalle sopivaa murkinaa.

Salaatissa kuitenkin oli melonia ja muuta, jota pystyin vauvalle tarjoamaan. Onneksi mummi oli vauvan syöttänyt juuri ennen hääpaikalle menoa. Keittiöhenkilökunta olisi kyllä varmasti tullut hätiin, jos vauva olisi ollut nälkäinen. Helpoin tapa tässä olisi kuitenkin ollut ne purkkiruoat, jotka laukusta unohtuivat.

Meillä oli auto juhlapaikan läheisyydessä, josta J kävikin hakemassa turvakaukalon, kun Nipsua alkoi väsyttää. Väsymys kuitenkin mene ohi, kun uteliaisuus juhlapaikalla olevia ihmisiä kohtaan voitti ja päiväunet jäivät välistä. Vaunuissa meidän vauva harvoin edes suostuu nukkumaan, joten tämän takia emme vaunuja mukaan ottaneet. Juhlapaikalla oli kuitenkin jonkun rattaat ja ne olisivatkin olleet tarpeen, jos vauvaa olisi tarvinnut esimerkiksi rauhoitella poissa hälystä. Eivät tainneet toisetkaan niitä tarvita kuin kirkosta juhlapaikalle siirtymiseen, kun rattaat seisoivat samassa paikassa koko illan.