Vauvan 3kk neuvola
0Käytiin tänään 3kk neuvolassa. Meillä on aivan ihana neuvolatäti, jonka kanssa voi jutella mistä vaan. Meillä oli myös äitiysneuvolan puolella sama täti ja B:n kanssa käydään neuvolassa samalla tädillä. Jotenkin on niin paljon helpompi jutella ihmiselle, joka tuntee perheen historiaa eikä tarvitse aina selittää samoja asioita uudelleen ja uudelleen.
Meidän Nipsuhan on kasvanut koko ajan hyvin alhaisella käyrällä. Syntyessään hän oli aika pieni, painoi 2712g ja pituutta oli 44,6cm. Käyrien mukaan hän oli -3 käyrällä ja sairaalassa jo testailtiin esimerkiksi Turnerin syndroomaa, jota ilmeisesti testataan kaikilla lyhyillä vauvoilla KYSissä.
Nyt pituus oli 54,6cm ja paino 4585g. Vaatekoko vaihdettiin juuri koosta 56 kokoon 62, koska koon 56 bodyt alkoivat jäädä pituudeltaan lyhyeksi. Koon 62 bodyt on kyllä muuten hyviä, mutta hihat on tosi pitkiä. Tullut ilmeisesti äitiinsä, kun omistaa lyhyet kädet ja jalat. Painoa oli tullut hyvin lisää, mutta pituuskasvu oli lähtenyt käyrällä alaspäin ja neuvolasta konsultoidaankin nyt lääkäriä pituuden takia. Ilmeisesti yleensä otetaan kilpirauhaskokeet, kun pituuskasvu on näin hidasta, mutta meillähän jo otettiin ensimmäinen kuukausi kilpirauhasarvoja eikä niissä ollut mitään poikkeavaa.
Reipas ja iloinen tyttöhän meillä on ja samaa mieltä oli neuvolatätikin pienen hetken perusteella. Rokotteita tuli tänään kaksi, yksi molempiin reisiin ja sekös Nipsua suututti. Onneksi oli pullo mukana niin lohtumaito saatiin nopeasti syötettyä. Suun kautta otettava rotarokote olikin vähän helpompi antaa. Se kuulemma maistuu sokerille ja aikalailla sitä maiskuteltiinkin.
Hampaita Nipsulle on (ehkä) tulossa kitinän ja syljen määrästä päätellen. Neuvolatäti niitä vähän kokeilikin ja sanoi tuntevansa ylhäällä kulmahampaat. Ne myös kuultavat ikenien läpi, mutta eivät vielä ole tulleet ihan läpi. Saattaa mennä vielä tovi niiden tulemiseen. Meille on siis ilmeisesti muuttamassa pieni vampyyri.
Kiusaksi meille on ilmestynyt karstaa päälaelle ja kulmakarvojen väliin. Saimme neuvon vain öljytä ihoa ahkerasti, koska karstaa ei ole vielä kovin paljon. Iho on muuten oikein hyvässä kunnossa eikä sitä tarvitse edes kovin rasvailla.
Alla havannointikuvat kuinka meillä on kasvettu. On sitä pituuskasvua ihan reippaasti tullut vaikkei ihan käyrillä mennäkään.
Kuulostavatko meidän neuvolakuulumiset samoilta muiden samanikäisten vauvojen kanssa?
Vauvan suusta: Parasta just nyt!
Nipsu täällä taas moi!
Me ollaan tehty tosi kivoja juttuja äitin, isin ja siskojen kanssa alkuviikosta. Käytiin äitin ja isin kanssa ulkona. Ne kai pelaili jotain, mut mä nukuin mun kivoissa vaunuissa. Aiemmin mä aattelin, että on tosi tylsää, kun äiti laittaa mut pötköttää sinne koppaan, mut jotenkin mua alko kauheesti väsyttää, kun olin siellä ja isi työnteli niitä vaunuja. Siellä oli kivan lämmin ja turvallinen olla. Taisin nukkua vielä sisälläkin, kun mentiin takas kotiin. Tai ainakin mä heräsin jotenkin ihmeellisesti sisällä enkä siellä vaunuissa.
Käytiin siskojen kanssa myös kattomassa Kirsiä ja sen kivaa Brando-koiraa. En ollu koskaan ennen nähny koiraa niin läheltä. Tai no näin mä mun tädin luona yhden koiran, mut se oli valkonen ja siinä oli mustia pilkkuja ja sitä ei tuntunu hirveesti kiinnostavan kuka mä oon. Sitä kiinnosti ruoka paljon enemmän. Mut tää Brando-koira anto mulle kauheesti märkiä pusuja ja vahti mua kauheesti koko ajan. Ja se nauratti mua, kun se oli niin hassu. Ja aika karvanen. 
Sit sillon samana iltana mä menin kiltisti ajoissa nukkuu, mut en ymmärrä miks äiti ja isi oli niin ihmeissään, kun heräsin kolmelta yöllä valvomaan. Enhän mä nyt voinu nukkua, kun mua ei yhtään väsyttäny. Sit me isin kanssa vähän leikittiin lentsikkaa. Jostain ihmeen syystä äiti kuitenkin paketoi mut peiton alle pupun kanssa pötköttää, mut ei mua siltikään vielä väsyttäny. Joskus viideltä mun silmät ei enää pysyny auki vaan mä sit kummiskin nukahdin. Äitiä ja isiä kyllä väsytti aamulla kauheesti. Mäkin sit torkuin aamulla pitkään.
Oon myös leikkiny paljon mun siskojen kanssa. Ne aina kilpailee kumpi saa leikkiä mun kanssa ja se isompi ottaa mut aina sen omaan huoneeseen vähäks aikaa. Siellä on hirmu kivat verhot, mä tykkään aina tuijotella niitä. Ja siskon sylissä on kiva jutella. Se myös aina vie mut kattoo jonkun vauvan kuvaa jostain seinästä. Tai en mä tiiä mikä sen nimi on. Jostain syystä siellä on kyllä mun siskokin vaikka en kyllä ymmärrä miten, kun mähän oon mun siskon sylissä.
Huomenna me mennään kuulemma neuvolaan kuuntelee oonko mä kasvanu tarpeeks. En mä nyt kovempaakaan vauhtia voi kasvaa, kun mitä jo kasvan. Mä syön jo nyt niin paljon kun jaksan. Ihme tyyppejä noi mun äiti ja isi, kun miettivät tollasia juttuja.
Mut hei, nyt mä jatkan mun juttuja äitin ja isin kanssa. Jutellaan taas!