Olen pienestä tytöstä asti tykännyt vaatteista. Joissain vaiheessa nuorempana halusin jopa muotisuunnittelijaksi, mutta se haave unohtui, kun huomasin, etten osaa piirtää mallikuvia enkä kunnolla ommella. Rakkaus vaatteisiin kuitenkin jäi.

Aiemmin rakastin etsiä kirppareilta ja alennusmyynneistä vaatteita itselleni, mutta jotenkin vauva-arjen keskellä itsestä huolehtiminen on hieman unohtunut. Nykyään rakastankin pukea lapsille kauniita vaatteita. Edelleenkin meillä ostetaan suurin osa vaatteista käytettynä tai alennusmyynneistä. Hyvin harvoin vaatteita ostetaan täydellä hinnalla. Viikonloppuna onkin tulossa vinkki nettikaupasta, johon tutustuin joululomalla.

Vaikken jaksaisi itse panostaa kovin paljon omaan ulkonäkööni kotona ollessa (tai ulos lähtiessä), lapsilla on aina kivat asukokonaisuudet. Varsinkin Nipsulla, jonka vaatekaappi on täynnä ihanaakin ihanampia vaatekappaleita. J nauraakin aina aamuisin, että mitähän ihmettä lapsella on tänään päällä. Jotenkin J ei arvosta kaikkia pantoja ja hattuja, jotka Nipsu omistaa.

Merkkeinä Nipsun vaatekaapissa on suurimmaksi osaksi H&M, Lindex ja uusimpana rakkautena Kappahlin Newbie. Ihan kaikki Newbiet ei sykähdytä, mutta varsinkin röyhelöpyllyt on vieneet sydämeni. Meillä onkin niitä varmaan lähemmäs kymmenet. Myös mekkoja alkaa vaatekaapissa olla varmaan enemmän kuin ehditään käyttää. Toisaalta vaatteita joutuu puklailun takia vaihtamaan tällä hetkellä kolme kertaa päivässä, joten menekkikin on aika kova.

Reilu vuosi sitten minuun otti yhteyttä Meidän Perhe-lehden toimittaja, joka oli tekemässä juttua risteilyillä käyvistä perheistä. En ole kirjoittanut tästä aiemmin blogiin, en kyllä edes tiedä miksi. Jotenkin asia alkoi pyörimään mielessä, kun huomasin Meidän Perheen uudistuneen logon ja lehtijutusta alkoi olla lähemmäs vuosi.

Me tykkäämme koko perheellä käydä Tukholman risteilyllä muutaman kerran vuodessa. Tytöt ovat käyneet monta kertaa jo laivalla ja tietävät mitä odottaa, kun risteilylle mennään. Pallomerta ja jälkkäripöytää, jos heiltä kysytään.

Juttuun tehtiin haastattelu ja meillä kävi kuvaaja kotona. Yhtä pääkaupunkiseudulla asuvaa perhettä oli kuvattu ihan laivassa, mutta meiltä on se reilu viiden tunnin matka ensin taitettava satamaan, että pääsee edes laivaan. Siksi laivamatkoille lähteminen on hieman isomman kynnyksen päässä. Matkat tekevät näin isolla perheellä jo aika ison loven matkabudjettiin.

Kuvaajan kanssa me sitten mietimme mikä voisi olla hyvä tapa ottaa kuvia, kun tosiaan oltiin kotona. No, me kerättiin kauhea määrä pöydille karkkia ja tuliaisia, että näyttäisi siltä kuin olisimme juuri tulleet risteilyltä kotiin. Otimme myös ulkona kuvia matkalaukkujen kanssa. Vedimme siis tyhjiä matkalaukkuja perässämme ja kävelimme pihaa edestakaisin kuvaajan räpsiessä kuvia. Kyllä siinä muutama naapuri saattoi ihmetellä mitä me oikein puuhaamme.

Tytöthän olivat ihan innoissaan kameran edessä. Me aikuiset ehkä olimme hieman jäykempiä ja hetki meni lämmetä kameralle. Hyviä noista kuvista nyt kuitenkin tuli ja lehtijuttukin oli kiva. Meillä onkin jemmassa oma lehti niin tytöt voivat sitä lukea sitten isompana ja muistella kuvauksia.