Hae
Colour Outside the Lines

Mitä pakata sairaalakassiin?

Nyt kun laskettuun aikaan on enää muutama hassu viikko, alkaa pikkuhiljaa mietityttämään lähestyvä synnytys. Lissu on syntynyt tasan laskettuna päivänä, kun B taas on syntynyt viisi viikkoa aiemmin kuin oli tarkoitus. Tämä uusi tulokas, jota sanomme Nipsuksi, kasvaa huomattavasti alemmalla käyrällä kuin kumpikaan aiemmista tytöistä, joten voisin kuvitella, ettei synnytyskään käynnisty kovin aikaisin. Toisaalta hieman pelottaa miten pieni vauva sieltä tulisi, jos hän päättäisi syntyä jo lähipäivinä. Viimeaikaiset merkit kyllä viittaavat siihen, ettei meidän tarvitse Nipsua kovin kauan enää odotella.
Synnytys hieman jännittää. Tuntuu kuin olisin taas ensisynnyttäjä, mutta toisaalta onhan edellisestä synnytyksestä jo yli yksitoista vuotta aikaa. Neuvolassa jo viimeksi kyseltiin miltä tuleva synnytys nyt tuntuu ja pelottaako tai jännittääkö. Ei minua sinänsä pelota. Tiedän sairaalan henkilökunnan olevan ammattitaitoista porukkaa. Lähinnä minua jännittää miten kaikki sujuu ja miten itse jaksan synnytyksen. Viimeksi menin synnytyssaliin jo aamulla, minulle tilattiin lounas, joka ei kuitenkaan koskaan tullut ja Lissu syntyi puoli seitsemän aikaan illalla. Olin siis koko päivän syömättä oikein mitään ja ponnistusvaiheessa olikin lähellä, että pyörryn. En pyörtynyt sängylle, vaan synnytyksen jälkeen vessaan. Viimeksi minulla oli äiti mukana, nyt J tulee mukaan. Sekin on uutta tässä synnytyksessä ja oikeastaan koko raskaudessa, etten olekaan yksin.
Olen jo alkanut miettiä sairaalakassin sisältöä ja hieman pakkailemaan sitä valmiiksi. Viimeksi muistan kärsineeni tylsyydestä vauvan nukkuessa ja jokin kirja olisi ollut kiva olla mukana. Olimme Lissun kanssa osastolla melkein neljä päivää ja aika kävi aika pitkäksi. Nyt toivon, että saamme J:n kanssa perhehuoneen, jolloin J:stä olisi minulle seuraa ja saisin ehkä myös hieman levättyä J:n hoitaessa vauvaa. Perhehuoneita ei kuitenkaan sairaalassa ole kovin montaa, joten sen saaminen saattaa olla hankalaa. Kuulemani mukaan ne menevät ensisijaisesti keskosten vanhemmille sekä ensisynnyttäjille. Ensisynnyttäjähän en ole ja muutaman viikon päästä ei vauvakaan ole enää keskonen, joten saattaa olla turha toivo haaveillakaan perhehuoneesta. Nykyään ei myöskään tarvitse sairaalassa olla niin pitkään, jos kaikki on hyvin. Muistaakseni kolme vuorokautta oli Lissun syntymän aikaan pakollista osastolla viettää ja koska lääkärit kiersivät aamulla, emme päässeet kotiin kuin vasta neljäntenä päivänä.

Sairaalakassiin on siis tulossa:

  • Jotain lukemista (viime kerrasta viisastuneena). Mukaan valikoitui Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, joka on yksi kaikkien aikojen suosikkejani. 
  • Neuvolakortti sekä omat henkkarit
  • Puhelimen laturit minulle ja J:lle (joskus olisi helpompaa, kun olisi saman merkkiset puhelimet) sekä kuulokkeet (puhelimen heitän kassiin lähtiessä)
  • Tabletti, jos sairaalassa joutuukin olemaan pidempään ja haluaa jotain katsoa. Tai vaikka selata aikansa kuluksi Pinterestiä.
  • Hygieniatarvikkeet ; shampoo, hoitoaine, suihkugeeli, deodorantti, terveyssiteitä, hiusharja, ponnareita, huulirasva, hammasharja ja hammastahna. Keräsin meidän kaapeista kaikki mahdolliset näyte- ja hotellipakkaukset mitä löysin, koska en halua raahata mukanani isoja pulloja. Meikkipussia en pakkaa, koska voin sanoa jo nyt, ettei meikkaaminen todellakaan ole tärkeysjärjestyksessä ykkösenä minulle synnytyksen jälkeen. J:llepakkasin oman hygieniapussin
  • Lääkkeet. Pakkasin mukaan vain astmalääkkeet, koska sairaalasta saan varmasti muut tarvitsemani lääkkeet. 
  • Imetysliivit ja liivinsuojia. Tänään sain jopa aikaiseksi ostettua ne liivit. 
  • Jonkinlaista naposteltavaa. Minulle kuivattuja hedelmiä, koska olen niihin aivan koukussa ja J:lle proteiinipatukoita. Sujautin kassiin myös suklaata, mutta hormonihöyryissäni saatan syödä ne jo ennen sairaalaan lähtöä. J:lle on kassissa myös energiajuomaa ja muumilimua, jos synnytys venyy kamalan pitkäksi. 
  • Milestones-kortit today you were born ja your first outfit.
  • Allergialista. J ei todellakaan muista kaikkia allergioitani ulkoa ja jos sairaalaan mennessä on todella kivulias olo, ei siinä tee mieli muistella mille olinkaan allerginen. Ja minullahan niitä allergioita riittää. 
  • Rannetuki. Ranteeni ovat kiukutelleet raskauden aikana aikalailla ja välillä on aivan mahdoton nukkua ilman tuota tukea. 
Kotiintulovaatteet itselleni ja vauvalle pakkasin ensin eri laukkuun. J:n mielestä oli kuitenkin tyhmää pakata monta eri laukkua, joten nyt vaatteet ovat tuon samaisen laukun pohjalla. Niistä tulossa sitten ihan oma erillinen postaus. Ihan hullua ajatella, että viimeistään kuuden viikon päästä meillä on pieni vauva. Luultavasti jo aiemmin, koska ainakaan kätilöt eivät tunnu olevan sitä mieltä, että yliajalle mentäisiin. Tuntuu, että jotain oleellista kassista vielä puuttuu, mutta en vain keksi mitä. Jospa se tulisi mieleen tässä muutaman viikon aikana.

Mitä teidän sairaalakassista on löytynyt? Puuttuuko listaltani jotain teidän mielestä olennaista?

Rv 35+5

Nyt on pakko myöntää, etten ole viime aikoina tuntenut sitä raskausajan hehkua, josta kaikki aina puhuvat. En todellakaan. Olen tälläkin hetkellä kuumeessa, kärsin hengenahdistuksesta ja yskästä sekä kamalasta väsymyksestä. Muutaman viikon on jo supistellutkin aika ahkeraan.
Eilen oli ensimmäistä kertaa säännöllisiä ja aika kivuliaita supistuksia. Olin jo hetken varma, että lähden synnyttämään ja kävimmekin näytillä sairaalassa, mutta heti sairaalaan päästyäni supistukset loppuivat kuin seinään. Kätilö kuitenkin tutki tarkasti kaiken muun. Kävin viimeksi neuvolalääkärillä kaksi viikkoa sitten ja siihen nähden oli jonkinlaista kypsymistä jo tapahtunut, joten kätilö sanoi, ettei synnytyksen käynnistymistä tarvitse luultavasti odotella ihan sinne laskettuun aikaan saakka. Eli meillä saattaa olla vauva jo vaikka ensi viikolla. Katsotaan nyt mitä perjantaisessa painoarviossa sanotaan. Siellä pitäisi olla samalla myös muutenkin lääkärin tarkastus, joka normaalisti tehdään neuvolassa näillä viikoilla. Neuvolasta sanottiin, ettei ole järkeä käydä molemmissa, joten menemme siis vain painoarviota tekevän lääkärin luo.
Vauvahankinnat alkavat olla jo todella hyvällä mallilla. Enää puuttuu vaunut, itkuhälytin ja ne imetysliivit. Olen ihan hukassa niiden liivien kanssa, kun en yhtään tiedä minkä kokoiset pitäisi ostaa. Pitää varmaan pyytää myyjä apuun, kun niitä jaksaa lähtee ostamaan. Sitteri ja rintapumppu on tulossa postissa. Hoitoalusta saatiin postissa viime viikolla ja laitoinkin jo valmiiksi vauvalle hoitonurkkauksen meidän makuuhuoneeseen. Samassa paikassa on myös vauvan vaatteet ja muut tarvikkeet helposti käden ulottuvilla. Hoitotason päälle on tulossa vielä taulu, koska siinä on vain valkoinen seinä. Haaveilen newborn-kuvista, joista voisi teettää taulun seinälle.
Unipesä käytiin viime viikolla hakemassa ja se oli kivasti alennuksessakin. Se jo odottelee pinnasängyssä pientä tuhisijaa. Liberokassiinkin sain postissa kortin viime viikolla, jolla sen sai hakea K-kaupasta. Haettiinkin se samana päivänä. Mahtavaa kyllä, että tuollaisiakin jaetaan. Vähävaraisemmat perheet säästävät pitkän pennin noilla neuvolasta ja muualta saaduilla näytteillä.
Alan olla itse jo hieman kypsä tähän oloon, kun joka paikkaa kolottaa. Lonkat paukkuvat joka kerta sängystä noustessa ja tänään on ollut aika mahdotonta kävellä, kun toinen lonkka vetelee viimeisiään. Jalka on meinannut muutaman kerran pettää altakin. Siltikin haluaisin beben pysyvän vatsassa vielä muutaman viikon. Näin ollen hän saisi hieman kokoa lisää ja pärjäisi paremmin täällä ulkomaailmassa. Kyllä nyt itse kestää vaikka minkä vaikka vähän olostaan valittaakin.

Onko muilla odottajilla jaksaminen jo kortilla?