Kuopion torilla on muutamana vuotena järjestetty kansainväliset suurmarkkinat, joille osallistuu kauppiaita ympäri maailmaa. Käytiin lasten ja J:n kanssa markkinoilla viime vuonna ja odotettiin koko vuosi markkinoita. Kuopion kauppatori on kyllä siitä mahtava paikka, että siellä on jotain tapahtumaa lähes joka viikko. Ensi viikolla siellä on Ikean järjestämä lihapullakoju!

Mutta takaisin tämän hetkisiin markkinoihin. Mentiin J:n kanssa perjantaina markkinoille kahdestaan, kun B oli kerhossa ja Lissu koulussa. J söi markkinoilla viime vuonna bratwurstipatongin ja toivoi koko alkuviikon niitä tänäkin vuonna olevan markkinoilla. Kyllähän niitä saksalaisessa kojussa olikin seitsemän euron kappalehintaan. Kojulle oli koko ajan jonoa, mutta satuttiin kävelemään kojulle hyvään aikaan, kun edessämme oli vain muutama asiakas. Bratwursteja oli kahdenlaisia, tavallisia ja savustettuja, ja patongin sai itse täyttää kojun sivusta löytyvillä mausteilla. Saksalaiseen tapaan mausteiden joukosta löytyi myös hapankaalia, mutta sitä J ei patonkiinsa kelpuuttanut. Itse en patonkia syönyt, tyydyin vain maistamaan. Onneksi en ottanut omaa, koska bratwursti oli minun suuhuni hieman liian tulista (-raskausaikana jopa porkkana on polttanut kieleni rakkuloille, joten olen hieman mausteherkkä tällä hetkellä).

Kiersimme markkinat kokonaan ennen muita ostoksia nähdäksemme mitä kaikkea oli tarjolla. Tori oli tupaten täynnä sekä kojuja että ihmisiä. Tarjolla oli sekä ruokaa, makeisia että käsitöitä. Sääkin oli mukavan aurinkoinen ja ehkä jopa hieman kuuma. Ostin viime vuonna tytöille kotiin pretzeleitä ja niitä piti tänä vuonnakin ostaa. Tarjolla oli vaikka minkä makuisia pretzeleitä! Päädyimme ostamaan kaksi juuston makuista ja yhden unikonsiemenillä päällystetyn. Tytöt olivat taas hyvillään, kun saivat niitä kotona. Pretzelit olivat todella hyviä, varsinkin ne juuston makuiset.

Maistoimme myös unkarilaista rullapullaa. Kojulle joutui jonottamaan kymmenisen minuuttia ja vaikka kojussa oli kolme työntekijää, saivat he tehdä töitä hiki hatussa. Yksi pyöritteli pullia rullaan sen minkä ehti, yksi paistoi ja yksi palveli asiakkaita. Ostimme yhden kanelilla maustetun rullapullan ja söimme sen puoliksi. Pulla oli lämmintä ja pehmeää. Ainut mikä puuttui oli lasillinen kylmää maitoa. En yhtään ihmettele jonon pituutta, oli pullat sen verran hyviä.

Mukaan ei tarttunut pretzeleiden lisäksi muuta kuin metrilakua, jota olin himotellut tässä jo viimeisen kuukauden. Tosin aikalailla huijasin itseäni ostamalla ”metrilakua”, koska ostin pelkästään hedelmäpötköjä, jotka eivät sisältäneet lakritsia ollenkaan. Suunnittelin jo ostavani itselleni jemmaan sukulakulaatikon, jonka voin tuhota yksin, kun lakritsin syöminen on taas sallittua.

Kansainväliset suurmarkkinat eivät tuottaneet pettymystä tänäkään vuonna ja odotammekin jo innolla ensi syksyn markkinoita. Jos siis olet Kuopiossa, niin suosittelen käymään markkinoilla. Ne ovat auki vielä sunnuntaina.

Muutama viikko sitten minut yllätettiin aivan täysin. Ihanat ystäväni olivat järjestäneet minulle yllätyksenä baby showerit eli vauvakutsut! Luulin meneväni yhden ystäväni kanssa kahville ja olimmekin sopineet, että hän hakee minut kotoa. Autossa minun pitikin yhtäkkiä laittaa side silmille (mikähän pakkomielle näillä minun tutuillani on silmien sitomiseen, kun J teki ihan saman viedessään minua kosintaa kohti) ja auto kulki jonnekin minulle ennalta tuntemattomaan kohteeseen. Arvasin kyllä heti missä ollaan, kun pääsimme perille. Miten sitä ihminen tunnistaakin tietyt tuoksut? Oma koti kullan kallishan se oli -tai siis vanhempieni koti. 

Yllätyin täysin, koska olin rehellisesti sanottuna kuvitellut, ettei minulle kukaan vauvakutsuja järjestä. Viime kerralla järjestin ne itse, mutta toisaalta silloin se buumi oli vasta tulossa Suomeen. Paikalla oli muutama ystävä, äitini sekä tuleva anoppini ja J:n sisko. Pelasimme pelejä, söimme ihania tarjottavia ja sain jopa vaippakakun. Hieman suretti purkaa se laatikkoon, koska se oli niin hieno, mutta vaipat olisivat ehkä olleet hieman pölyisiä, jos olisin jättänyt sen odottamaan vauvan syntymää. 

Ei voi muuta kuin olla kiitollinen ihanista ystävistä, joita on elämäänsä löytänyt. Ajatuksen takana taisi olla tämä samainen ystävä, joka minut muka kahville oli tulossa hakemaan sekä Heidi, yksi parhaista ystävistäni, jonka olen tuntenut hänen koko elämänsä. 

Vauvajuhlista jäi hyvä mieli ja onneksi ne olivat aika aikaisin (rv 27), koska nyt raskausviikolla 30 alkaa istuminenkin olla jo hankalaa. Mutta siitä enemmän ensi kerralla.