Nyt en voi kyllä enää valittaa, etteikö vatsa olisi pyöreä. Näytän jo lähinnä siltä, että raskausviikkoja olisi takana kymmenen lisää. Muutaman kerran onkin jo ihmiset olleet ihmeissään, että miten laskettu aika on VASTA lokakuun loppupuolella.

Painoa ei onneksi ole tullut kuin puoli kiloa lisää viidessä viikossa. Nyt on siis alkupainosta tullut se puoli kiloa. Olen aika ylpeä itsestäni, koska Lissua odottaessani painoa kertyi ylimääräinen 20 kiloa. Neuvolassakin oltiin aika ylpeitä, ettei painoa ole kertynyt tuon enempää. Kädet ja jalat on kyllä todella turvoksissa. Jouduin jo laittamaan kihlasormuksen korurasiaan säilöön ja ottamaan jonkun vanhan hopeisen sormuksen tilalle.

 En tosin tunne itseäni kyllä yhtään hehkeäksi -pikemminkin valaaksi. Olo on aamuisin kuin katujyrän alle jääneellä, koska käyn pissillä noin kahden tunnin välein ja nyt on tullut uutena oireena unettomuus. En saa unta enää heti sänkyyn palattuani vaan saatan pyöriä tunnin ja siitä tunnin päästä täytyy taas päästä pissille.

Tärkeintä kuitenkin on, että vauva kasvaa hyvin ja masussa on muutenkin kaikki hyvin. Vauva on todella aktiivinen ja kivointa on silloin alkaa riehua, kun minä haluaisin alkaa nukkumaan. Tällä viikolla on edessä uusi sokerirasitus, katsotaan miten kivaa toukalla on siellä. Kaikki makea tuntuu saavan toukan liikkeelle. On tainnut äitiinsä tulla.

Mites muilla odottajilla on sujunut? 

Huh, mitkä muutama viikko meillä on ollu. Saatiin muutaman päivän varotusajalla uusi asunto (vihdoinkin!). Eli pari viime viikkoa on menny tavaroiden pakkaamisessa ja purkamisessa. Edelleen eletään pahvilaatikoiden keskellä, mutta pikkuhiljaa alkaa tavarat löytää paikkansa.

Saatiin siis hieman isompi vuokra-asunto kuin meidän edellinen asunto neliöiltään. Tässä on 9 neliötä enemmän kuin edellisessä. Isoimmat muutokset on, että tässä asunnossa on yksi makuuhuone lisää plus sauna. Siitä J oli ehdoton, että sauna on pakko saada. Meillä oli aluksi toiveissa löytää 4 makuuhuoneen vuokra-asunto, mutta koska tässä oli neliöt aika kivasti jaettu, päätettiin tämän riittävän. Tytöt sai omat huoneet ja vauvan sänkykin mahtuu mukavasti meidän makkariin.

Eniten totuttelua vaati ehkä aluksi se, että täällä oli kaikki seinät valkoisia. Osassa seinistä on tapetti, mutta sekin on valkoista. Kyllähän tapetteja ja maaleja saa laittaa itse, mutta päätettiin sisustaa väreillä sitten muuten. Edellisessä asunnossahan ei ollut valkoiset seinät kuin kylpyhuoneessa. Seinätilaa on muutenkin huomattavasti vähemmän kuin aiemmin, joten olemme joutuneet aika monesta huonekalusta luopumaan, kuten minun rakkaasta Ektorp-sohvasta. Nehän olivat juuri ne sohvat, joista olin ihka ensimmäisestä Ikea-reissustani asti haaveillut ja ostin itselleni kaksi sohvaa juuri ennen kuin J ja B muuttivat meidän kanssamme samaan kotiin. Onneksi minulle jäi vielä toinen sohvista.

Kyllä tämä pikkuhiljaa alkaa kodilta tuntua. Vielä jos saisi muutaman laatikon purettua niin täällä mahtuisi kulkemaankin.