Jotenkin helpottavaa alkaa tuntea liikkeitä, koska olen aika paniikissa välillä onko mahassa kaikki hyvin. Naureskelin ennen raskautta kotidopplereille, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että sellainen olisikin ollut ihan järkevä hankinta. Sillä olisi saanut vähintään mielenrauhan sellaisina päivinä, kun tuntuu, ettei mahassa ketään olekaan.

Toissapäivänä oli viimeksi tällainen tilanne, jossa kotidoppler olisi ollut tarpeen. Iltapäivällä alkoi vaaleanpunainen vuoto, jota ei ole aiemmin ollut. Säikähdin vuotoa aikalailla ja koska se ei useampaan tuntiin loppunut, lähdin J:n kehotuksesta käymään päivystyksessä. Lääkäriä en tarvinnut odottaa kuin parisen tuntia, mutta en siellä kovin viisastunut. Lääkäri oli sitä mieltä, että aamulla heti pitää olla yhteydessä neuvolaan. Yritti itse ultralla katsoa olisiko vuodon syy istukka, muttei kuitenkaan siinä onnistunut. Sanoipa ne kamalat sanatkin ”näillä viikoillahan ei mitään ole tehtävissä”. Matkan Kroatiaankin suositteli jättämään väliin (lähtöhän on tulevana lauantaina). Aika peloissani siis lähdin sieltä kotiin. Onneksi ultrassa sentään näkyi vilkutteleva vauva ja jonkinlaista liikettä tunsinkin, ettei ihan paniikissa tarvinnut olla.

Neuvolassapa ei sitten ollutkaan samalle päivälle aikoja vaan pääsin sinne vasta tänään. Eilinen meni aika pelonsekavissa tunteissa. Vuoto sentään onneksi loppui jo edellisiltana nukkumaan mennessä. Tänään sitten heti aamusta päästiin ultraan ja tämä ultraava lääkäri oli kyllä todella osaava. Istukka oli kohdun takaseinällä eli se ei vuotoa aiheuttanut. Limakalvot ovat kuulemma niin ohuet, että saattavat vuotaa ja se on ihan normaalia. Reissua ei käskenyt peruuttaa, koska matkustaminen raskaana on aina omalla vastuulla. Tukisukkia vain suositteli. Arvaus sukupuolestakin jo saatiin, mutta sanoi, ettei ole varma ja täytyy odotella rakenneultraan.

Nyt siis voi hyvillä mielin lähteä reissuun pelkäämättä kaikkia mahdollisia komplikaatioita. Meillä on sekä minulle että sikiölle omat matkavakuutukset, joten lääkäriinkin päästään, jos on tarvetta. Mukana matkalla on myös raskaana oleva serkkuni, joka on ammatiltaan kätilö sekä pari tätiäni, jotka ovat lääkäreitä.

Onkos muut raskaana olevat säikähtäneet veristä vuotoa jossain kohti raskautta?

Seuraavaksi ajattelin… viettää kaverin Suomi-aiheisia tupareita ja katsoa jääkiekkoa. 

Viime aikoina… olen yrittänyt miettiä mitä ihmettä pakkaan reissuun. Kroatiaan lähtöön on enää alle viikko! 

En osaa päättää… millaisen työn haluaisin ”isona”. 

Muistan ikuisesti… päivän, kun tein positiivisen raskaustestin 18-vuotiaana. 

Päivän paras juttu… kaverin tuparit! 

Noloa myöntää, mutta… kuljen kotona alusvaatteissa, koska en (vielä) omista kovin montaa äitiysvaatetta.

Viikko sitten… koulusta alkoi kesäloma. En tosin pahoinvointini takia kovin koulussa keväällä käynyt. 

Kaikista pahinta on… kun menee käymään jossain ja siellä on samana päivänä paistettu kalaa. Yleensä ne vierailut jäävät aika lyhyeksi. 

Salainen taitoni on… olla myöhässä joka paikasta. Tosin se ei taida olla kovin salainen. 

Jos saisin yhden toiveen se olisi… loputon reissubudjetti. 

Minulla on pakkomielle… vetää ja kääntää puhtaat lakanat tietyllä tavalla. 

Söin tänään… patonkia aamupalaksi ja sipsiä päivälliseksi 😀

Ärsyttävintä on… olla ainut nuori äiti vanhempainillassa ja tulla myös kohdelluksi sen mukaan. Pahimpia on ne nenänvartta pitkin katsovat vanhemmat, jotka eivät edes kuuntele mitä sinulla on sanottavana. 

Tekisi mieli… lakritsia ja salmiakkia, mutten saa niitä vielä pitkään aikaan.

Minusta on söpöä… kun vanhat pariskunnat kulkevat käsi kädessä. 

Hävetti… kun kerran tuuli nosti hameen korviin ABC:n pihalla. 

Olenko ainoa, jonka mielestä… ranskalaiset on parasta dipattuna vaniljapehmikseen?