Olipa kerran
4Meillä on J:n kanssa aika samanlainen maku leffojen suhteen, mutta on aika harva tv-sarja, joka molempiin uppoaisi. Amazing race on yksi sellainen sarja, jota jännitetään aina yhdessä, kun uusi tuotankokausi alkaa, mutta molemmilla on yleensä oma suosikkipari, jota kannustetaan. Viime tuotankokauden voittikin pari, jota J inhosi tuotantokauden ensimmäisestä jaksosta asti.
Yksi meidän molempien ehdottomia suosikkisarjoja on Olipa kerran, jonka viides tuotantokausi alkoi tammikuun alussa näkymään Suomen televisiossa. Itse aloin katsoa sarjaa, kun se Suomessa ensimmäistä kertaa alkoi näkymään ja J:tä alkoi sarja kiinnostaa siinä vaiheessa, kun katsoin televisiosta sarjan kolmatta kautta. Lainasimme siinä vaiheessa J:n kaverilta sarjan ensimmäisen ja toisen tuotantokauden ja katsoimme kaikki 44 jaksoa parin viikon sisällä. Tilasimmekin kolmannen tuotantokauden netistä heti katsottuamme kaksi ensimmäistä kautta ja sen katsottuamme jäimme odottamaan neljättä kautta. Nyt menossa on siis viides kausi ja seuraavaa jaksoa on vaikea odottaa aina viikko (nimimerkillä katsoimme 44 jaksoa shieldin agentteja alle viikossa).
Sarja sijoittuu Storyrooken kaupunkiin, joka on kirouksen vallassa. Kaupungissa asuvat kaikki tutut satuhahmot Lumikista Tittelintuureen, mutta kirouksen takia he eivät muista oikeita henkilöllisyyksiään. Kaupungissa asuu poika nimeltä Henry, joka on ainut, joka tietää henkilöiden oikeat henkilöllisyydet. Henry hakeekin biologisen äitinsä Emma Swanin auttamaan kirouksen purkamisessa. Sarjassa näytetäänkin vuorotellen nykyhetken tapahtumia sekä aiempia tapahtumia Lumotusta metsästä, jossa satuhahmot asuivat ennen kirousta.
Yksi asia, jota sarjassa rakastan, on puvustus. Siihen onkin selvästi käytetty paljon rahaa ja aikaa. Dvd-boksien lisämateriaalissa on pieni pätkä puvustajista ja siitä kuinka he puvut keksivät. Aivan unelma olisi päästä pukuvarastoon katselemaan ja sovittamaan kaikkia niitä mekkoja, joita sarjassa on nähty. Tai Mary Margaretin vaatevarastoa. Kirjoittelin Mary Margaretin tyylistä aiemmin täällä. Toinen meidät koukuttanut asia (Koukun lisäksi) on jännittävät ja yllättävät juonenkäänteet. Sarja uudistuu koko ajan eikä juonenkäänteitä voi arvata ennalta.
Onko kukaan muu koukussa Olipa kerran-sarjaan ja mikä teidän mielestänne on siinä parasta?
Teiniäiti
Niin hullulta kuin se tuntuukin, tähän aikaan yksitoista vuotta sitten olin vastasyntyneen vauvan teiniäiti. Kyllä, teiniäiti.
Itse en ajatellut olevani enää teini, koska olin jo 18-vuotias ja olin hoitanut naapurin Heidi-vauvaa siitä asti, kun olin 12-vuotias ja Heidi oli vain kolmen kuukauden ikäinen. Tänä vuonna se naapurin pieni vauva täyttää jo 18 vuotta ja on edelleen yksi minun parhaista ystävistäni. Heidi sanookin aina, että hänestä tuntui pienenä kuin olisi ollut kaksi äitiä -oma äiti ja varaäiti.
Muu maailma kyllä muisti muistuttaa minua siitä kuinka epäonnistunut olin elämässäni, koska olin tullut raskaaksi niin nuorena. Minähän olin ottanut ensimmäisen askeleen kohti vastuullista aikuisuutta, kun jätin valehtelevan ja pettävän poikaystäväni raskaaksi tultuani. Oli muuten elämäni paras päätös! Olin siis yksin pelottavassa maailmassa pienen vauvan kanssa.
Yritin olla parhaani mukaan urhea, mutta jo sairaalassa henkilökunta kohteli minua aivan toisin kuin muita äitejä. Muilta äideiltä otettiin vauvat hetkeksi hoitoon, jotta nämä saisivat kaipaamaansa lepoa ja kun itse pyysin hoitajia katsomaan vauvaa hetken, minun käskettiin opettelemaan olemaan vauvan kanssa kahden koska miten muuten pärjäisin kotona?
 |
| Ristiäiset 2005 |
 |
| Kameran päiväys hieman pielessä (kuva 2005) |
Hyvin me pärjäsimme. Suuri kiitos siitä kuuluu kannustaville vanhemmilleni. Pääsimme yli orastavasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, koliikista ja kaikista muistakin koettelemuksista. Vauva oli onnellinen vaikka olin nuori ja yksin. Vauvasta kasvoi iloinen taapero. Hänellä oli äiti, joka jaksoi leikkiä hänen kanssaan ja lähteä keräämään metsästä kiviä, koska kivet siellä olivat vaan yksinkertaisesti paljon hienompia kuin muut kivet.
 |
| Hymytyttö 2006 |
 |
| Ylioppilas 2006 |
Taaperosta kasvoi pieni tyttö, joka opetteli itsekseen lukemaan 5-vuotiaana ja rakasti piirtämistä yli kaiken. Tämä pieni tyttö oli myös hyvin kohtelias ja tarjosikin karkkipussistaan ensin muille.
 |
| kesä 2012 |
 |
| Versailles 2012 |
Olen itse nyt 29-vuotias ja minulla on 11-vuotias tytär. Olen ollut täyspäiväisesti työelämässä 9 vuotta, käynyt lukion loppuun, opiskellut merkonomiksi ja pukeutumisneuvojaksi työn ohella ja tällä hetkellä opiskelen kokopäiväisesti ammattikorkeakoulussa. Mielestäni olen pärjännyt aika hyvin teiniäidiksi.
