#SuperCorner Kuopio
0Käytiin jokin aika sitten tutustumassa uuden ABC:n SuperCorner-leikkipaikkaan. Olimme kuulleet siitä paljon ja odotukset oli aika kovat, koska vastaavia paikkoja Kuopiossa on oikeastaan vain HopLop, joka tekee aikamoisen loven kukkaroon. SuperCorneriin liput taisivat olla neljä euroa kappale ja B pääsi ilmaiseksi, koska oli alle 4-vuotias.
Aluksi olimme ihastuneita paikkaan, koska ensisilmäyksellä paikassa oli vaikka mitä. B lähti innoissaan kiipeämään korkeaan kiipeilytelineeseen, mutta ennen puoltaväliä halusi jo alas. Yleensä B siis kiipeää ylös asti kaikissa kiipeilytelineissä, mutta tämä oli selvästikin liian korkea hänelle.
Enemmän oli tekemistä Lissun ikäisille. Tosin Lissun mielestä HopLop voittaa mennen tullen. HopLop on meille siitäkin parempi, että siellä on molemmille lapsille jotain.
 |
| J:n suosikki tais olla maalivahtisimulaattori. |
Ainoa paikka B:n ikäisille oli oikeastaan nuo vaahtomuovipalikat, joilla sai rakennella ja jumpata, mutta ei ne kovin kauan jaksaneet kiinnostaa.
Polkuautoissakin piti koko ajan olla ohjaamassa mihin suuntaan pitää mennä, koska B ei vielä oikein hallitse tuota ratin kääntämistä.
Minua häiritsi eniten peilin puuttuminen naisten vessassa ja J huomautti naulakkoalueen olevan kulkureitillä. Oli hieman inhottava pukea kenkiä jalkaan, kun joku juoksi koko ajan varpaiden yli. Plussaa oli isommille tehty potkulautaramppi, johon sai lainata potkulautoja ja kypäriä (kypäräpakosta iso plussa!).
Luulen, että eksymme paikkaan vielä usemman kerran Lissun kanssa, mutta B joutuu vielä jonkin aikaa odottamaan, että kasvaa hieman isommaksi.
Onko kukaan muu käynyt leikkimässä SuperCornerissa?
Pitkät automatkat
Oon kuullu aika usein vanhemmilta, etteivät he reissaa lasten kanssa pitkiä matkoja, koska lapset ei jaksa istua autossa. Meillä molemmat lapset on kyllä oppineet, että tässä perheessä reissataan -ja paljon.
Välillä matkalla nukutaan, välillä lauletaan, välillä ehkä myös tapellaan. Matka ei siitä yhtään lyhene vaikka kuinka kiukuttelisi.
Aika usein J ajaa ja minä istun lasten kanssa takapenkillä pitämässä seuraa. Yleensä meillä mukaan pakataan kirjoja, joitain leluja, tyynyt, unikaverit, torkkupeitto ja värityskuvia.
Lissu osaa jo keksiä itse tekemistä automatkoilla, varsinkin jos puhelimessa toimii netti ja akku kestää.
Harvemmin meidän lasten suusta myöskään kuulee klassisen ”joko ollaan perillä?”-kysymyksen. Ilmeisesti ovat tottuneet jo matkusteluun.
Minä jopa bloggaan autosta pitkillä matkoilla. Tietokoneella se on vähän hankalaa, koska sitä ei saa ladattua kuin taukopaikoilla, mutta bloggerin puhelinsovelluksella onneksi voi blogata milloin vain.
