Piknikillä lastenhuoneessa
0B rakastaa kotileikkejä ja vauvan hoitamista tällä hetkellä. Haettiinkin nuo kuvan taustalla näkyvät rattaat mummilasta kotiin pari päivää sitten, koska meillä oli kotona puiset rattaat, jotka piti aivan karmeaa kolinaa koko ajan.
Kotileikeissä meillä on kirpparilta kerättyjä muoviastioita. B:llä oli posliininen teeastiasto aiemmin, mutta hieman liian kovakouraisissa leikeissä se hajosi varoitteluista huolimatta. Ollaan siis tyydytty noihin muovisiin astioihin vielä toistaiseksi. Onhan ne kivan näköisiäkin ja pysyvät hyvänä leikeissä. Joku lelukuvasto mainosti puisia astioita tässä joulun alla ja ne ovatkin mietinnässä, jos sellaisia katselisi synttäreiksi.
B kutsui minut eräänä päivänä piknikille huoneeseensa ja olikin kattanut meille molemmille lautaset, mukit, haarukat ja veitset sekä todella paljon syötävää. B tarjosi minulle banaania ja kun kerroin olevani sille allerginen, hän vastasi ”tämä on vain leikkiä”. Tämän jälkeen hän päätti, että hän itse voisi leikisti syödä tomaattia, koska on oikeasti sille allerginen. Tarjottiinpa minulle pippurikahviakin.
Leikitäänkö teillä kotileikkejä?
Piparkakkutalo
Äidilläni on syntymäpäivä ensimmäinen joulukuuta ja mummoni perinteisesti leipoi pipareita äidilleni syntymäpäivälahjaksi. Me lapset myös leivoimme piparkakkutalon mummon kanssa joka ikinen joulukuu. Mummoni on ollut poissa jo useamman vuoden ja me olemmekin jatkaneet perinnettä. Yleensä olemme Lissun kanssa leiponeet vain normaaleita pipareita, mutta J päätti pistää paremmaksi viime vuonna, jolloin äitini sai ison piparkakkulinnan. Tänä vuonna inspiraationa toimi Bengtskärin majakka.
Useampi ilta sen rakentamiseen meni ja itseasiassa minä kävin kerran jo vahingossa yhden palan rikkomassa, joten J joutui sen tekemään uusiksi. Tiedänpähän pysyä poissa keittiöstä ensi kerralla.
Taikinaa tuohon luomukseen meni viisi kiloa. J liimasi kaikki muut osat paitsi tornin kotona valmiiksi. Myös koristelun hän teki jo kotona. Hieman pelotti lähteä piparkakkutaloa viemään vanhempieni luokse, mutta onneksi matka oli lyhyt ja liimaukset olivat todella kestävät. Vanhempieni luona J liimasi vielä tornin kasaan ja lisäsi jonkin verran koristeita.
Äidin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun odotimme häntä piparkakkutalon kanssa, kun hän tuli töistä kotiin. Odotan jo innolla (ja kauhulla) millaisen piparkakkutalon J päättää ensi vuonna rakentaa.
