Kasvatusongelmia
0Kuten olen jo aiemmin kertonut, tytöt nukkuu samassa makuuhuoneessa, joka on hyllyllä jaettu kahtia. No, tämä tuo omat haasteensa jokapäiväiseen elämään. Tai oikeastaan aamuiseen.
B:llä on jostain syystä mieleenpinttymä jäädä sänkyyn kuin vauvat inisemään ja odottamaan, että joku tulee sieltä hakemaan. Ja sehän sitten tietenkin herättää sitten Lissun, joka on joka aamu kärttyinen, koska ei saa nukkua rauhassa.
On yritetty keskustella B:n kanssa asiasta ja joka kerta nukkumaan mennessä asiasta muistutetaan, että pitää tulla sanomaan, kun on herännyt ja mennä pissille, mutta siltikin tyttö vaan jää sänkyyn vänisemään. Tänäkin aamuna huuteli, että pissittää eikä tullut vessaan ennen kuin käskettiin.
On myös yritetty rankaista siitä, että on tuhma, kun ei anna Lissun nukkua, ottamalla lempilelut pois ja kertonut, että ne saa takaisin vasta, kun osaa aamuisin tulla kertomaan heränneensä. Tämäkään ei tunnu tehoavan, koska tytöllä ei vielä ole kovin paljon pitkäjänteisyyttä leikkiä yhdellä lelulla, joten hän alkaa leikkiä vain jollain muulla.
Onko kellään muulla ollut vastaavaa ongelmaa? Jos on, kuinka siitä selvisitte?
Kun oma peilikuva ällöttää
En varmasti ole ainut tämän asian kanssa kamppaileva. Peilistä katsoo joku, jota vihaat yli kaiken.
Oma vikanihan se on. Viime vuonna tähän aikaan painoin 13,5 kiloa vähemmän kuin juuri nyt. Silloin liikuin aktiivisesti, saatoin käydä salilla kuusikin kertaa viikossa. Lenkkeilin. Katsoin mitä laitoin suuhuni. Välttelin sokeria kuin ruttoa.
Sitten tuli siitepöly ja astmakohtaukset. Hengitys vinkui pelkästä portaiden noususta. Kesällä oli liian kuuma. Uusi poikaystävä tykkäsi leipoa. Kohdunulkoinen ja siitä seurannut masennus. Suklaa oli paras kaverini. Tekosyitä tekosyiden perään.
Nyt on aika tehdä asialle jotain. Kaikki vaatteet puristaa -jopa ne jotka ostin kun lihoin ensimmäiset viisi kiloa. Peilikuva ällöttää. On huono olla omassa ihossa. Iho ja vatsa oireilevat. Tuntuu, että kaikki tuijottavat ja kuiskivat selän takana kuinka paljon olen lihonut.
Viikonloppuna mainostettiin telkkarissa kuuden viikon superdieettiä. En osallistu siihen, mutta eilen jo aloitin katsomaan mitä syön ja käytiin J:n kanssa tunnin kävelyllä, joka sykemittarin mukaan kulutti 500 kaloria. Nyt alkoi minun oma superdieettini, koska olen kyllästynyt voivottelemaan painostani, kun kukaan muu ei voi vaikuttaa siihen kuin minä itse.
Oletteko te tyytyväisiä painoonne? Miten te olette alkaneet laihduttamaan ja onnistuitteko siinä? Miten pysyitte tavoitepainossa?
-S