Pyykkiä on aivan järkyttävästi. Pyykkikonetta on pakko pyörittää parin päivän välein, kun ennen riitti pari kertaa viikossa.

Ruokaakin on pakko tehdä huomattavasti enemmän, mutta tämä toisaalta helpotti minun kokkailuja, koska aiemmin tein aina liikaa ruokaa kerralla. Nyt on J, joka varmasti syö loput. Onneksi meillä aika lailla kohtaa ruokailutottumukset. J tykkää kyllä tulisemmasta ruoasta, joten meillä on chilikastiketta, jalapenoja ja tabascoa aina jääkaapissa. Ainut mikä J:tä harmittaa on, etten voi syödä kalaa, joten meillä ei voi tehdä lohta. On myös toinen ihminen tekemässä ruokaa. J varmaan kokkaakin meillä tällä hetkellä enemmän. Myös ruokakaupassa menee enemmän aikaa kuin ennen. Siis siellä ruokaostosten parissa. Nykyään meillä ostetaankin kerralla enemmän ruokaa ja pakataan pienemmissä osissa pakkaseen.

Kotona ei koskaan ole siistiä. No, ei meillä aiemminkaan nyt mikään ollut tiptop, mutta siivoamisen jälkeen yleensä pysyi paikat pidempään siistinä. Mulla on tosi vilkas mielikuvitus ja nään joka yö ihan hulluja unia. Jos menen nukkumaan, kun koti on sotkuinen, näen unta, jossa keräilen tavaroita lattialle levinneeseen laukkuun eikä ne koskaan lopu. Sitten nukun todella levottomasti.

Vauvahaaveet on taas realistisia -tai ainakin helpommin saavutettavissa. Tämä on yksi asia, joka minua todella paljon harmitti sinkkuna. Vauvan saaminen yksin on tietysti mahdollista, mutta halusin toisella kerralla tehdä kaiken sen normimallin mukaan ja tarjota lapsilleni molemmat vanhemmat. Ja toisaalta tuntui mahdottomalta löytää mies, jonka kanssa voi perustaa perheen, kun oli jo oma lapsi sekä pelotti, että tulen nopeammin vanhaksi kuin löydän sopivan miehen. Onneksi kuitenkin J tupsahti elämääni yllättäen viime kesänä.

Koti on täyttynyt erinäisistä design-tuotteista ja pikku hiljaa niitä on tarkoitus hankkia mahdollisuuksien mukaan lisää. Molemmat tykätään Iittalasta, joten helppo on sinänsä ostaa kirppariltakin, jos jotain kivaa löytää. Vallila on alkanut valloittaa meidän kotia. Itse olen enemmän Marimekko-fani, mutta jotenkin J on saanut minutkin hurahtamaan tuohon Vallilaan. Makuuhuoneeseen ostan kyllä Marimekkoa. On meillä kyllä Ikeaakin. Parastahan tässä on se, että minä rakastan shoppailla Ikeassa ja J koota ne kalusteet.

                 

Televisiota tulee katsottua paljon enemmän kuin ennen. Ja myös blogattua. Illalla on paljon enemmän aikaa istua tietokoneen ääressä kuin ennen, koska Lissun kanssa meillä oli yleensä aina jotain tekemistä. B menee aikaisin nukkumaan, joten ollaan aina aikaisin kotona.

Omille harrastuksille (esimerkiksi lukemiselle tai salilla käymiselle) on huomattavasti vähemmän aikaa kuin ennen. Toisaalta sekin johtuu siitä, että mieluummin on kotona perheen kanssa kuin lähtee yksin salille. Tosin nyt olisi tarkoitus personal trainerin avulla lähteä takaisin salille.

Oon myös huomattavasti väsyneempi ku ennen. Mennään J:n kanssa myöhään nukkumaan ja B ei vielä ole hokassut, että nukkuminen aamulla on parasta ikinä, joten aamun pikku kakkonen on tullut tutuksi. Toisaalta ehkä se sitten helpottaa vauva-arkea, kun on jo tottunut näihin aamuherätyksiin.

J:n näkemys ei ole saatavilla valitettavasti. Luultavasti sanoisi, että on vähemmän aikaa pelata ja lukea. Luulen, että se tykkää myös siitä, että saa leipoa meille herkkusuille enemmän.  

-S

Minua on aina ”kiusattu” siitä, että olen niin lyhyt. Pituutta on siunaantunut huimat 155,5cm. Itse olen aina tuntenut olevani sopivan pituinen. Kyllähän se kismitti (ja paljon), että esimerkiksi lapsuushaaveet lentoemännän ammatista jäivät, koska olin liian lyhyt. Lyhyenä ei osu pää ovenkarmiin, voi pitää niin korkeita korkoja kuin haluaa eikä varmasti ole lahkeet tai hihat liian lyhyitä. Siltikin ihmisistä on aina ollut hauska piikitellä siitä kuinka lyhyt olenkaan. Onneksi en ole koskaan sen antanut haitata.

Toinen asia on paino. Yläasteikäisenä olin ihan normaalipainoinen. Painoin noin 50kg ja olin tyytyväinen itseeni. Kunnes… Erosin ensimmäisen kerran on/off poikaystävästäni ja hän alkoi toistella, kuinka saisin kenet vain jos laihduittaisin. Siinä vaiheessa itsetuntoni koki aika ison kolauksen. Aloitin vuotta myöhemmin e-pillerit, joiden vaikutuksena laihduin 5 kiloa. Painoin siis 45kg ja tunsin olevani edelleen liian lihava.

Raskausaikana olin niin masentunut, etten oikein ehtinyt edes raskausmasusta nauttia. Suklaa oli paras kaverini ja kuten arvata saattaa, lihoin ainakin 25 kiloa. Lissun synnyttyä osa putosi, mutta aloitettuani istumatyön lihoin uudestaan. Olen siis jojotellut painoni kanssa viimeiset 11 vuotta ja tällä hetkellä painan 68 kiloa eli yli 20 kiloa enemmän kuin teininä, mutta silti tunnen olevani enemmän oikea nainen kuin koskaan ennen. 

Ja miksikö? Ei siksi, että minulla olisi isot tissit, treenattu pylly, kapea lantio tai pituutta kuin supermallilla. Ei, koska minulla ei ole mitään noista. Eikä haittaa vaikka sinulla olisi, koska olemme kaikki erilaisia ja sehän siinä on parasta. Vaan siksi, että alan vihdoin olla sinut itseni kanssa henkisesti. Tunnen itseni naiseksi ja naiselliseksi. J:llä on ollut suuri vaikutus tähän. Hän hyväksyy minut juuri sellaisena kuin on ja jaksaa päivittäin myös muistuttaa kuinka kaunis tai seksikäs olen. Se tekee ihmeitä romuttuneelle itsetunnolle.

Olen #oikeanainen sen koko merkityksessä. Ja niin olet sinäkin, kaunis lukijani (paitsi tietysti, jos olet mies). 

En ehkä ole tarpeeksi laiha käyttämään napapaitaa, mutten enää pelkää julkaista tällaista kuvaa.