Viisi mun suosikkiblogia
2Sen lisäksi, että kirjoitan tätä blogia, luen muutamaa blogia itsekin ahkerasti. Tässä niistä viisi mun suosikkiblogia.
Iina Hyttinen (But I’m a Human not a Sandwich)
Iinan blogi on varmaan niitä ensimmäisiä blogeja, joita koskaan aloin lukea. Iina on saanut esikoisensa nuorena ja osasin samaistua siihen tilanteeseen. Hänellä tosin on ollut toimiva parisuhde siitä asti ja ehkä siksikin aloin aluksi lukemaan hänen blogiaan ja koukutuin, kun oma tilanne oli aivan erilainen.
Iina on mahtava ihminen (oon tavannut hänet useampaan otteeseen) ja aivan yhtä iloinen ja positiivinen myös oikeasti. Hänellä on ihana ote perhe-elämään ja blogikin täyttyy positiivisista asioista. Blogi ei päivity enää samaa tahtia kuin alkuaikoina, koska hän on siirtynyt enemmän Instagramiin, mutta edelleen joka vuosi tulee esimerkiksi suosittu joulukalenteri. Iinan IG on myös ihan mun lemppari.
Saran blogin löysin muutamia vuosia sitten. Seurasin häntä kyllä IGssä jo aiemmin, mutta blogiin en ollut eksynyt. Sara kertoo ihanan arkisistakin jutuista blogissaan ja vaikka hän on jo tunnetumpi, on ote edelleen tosi helposti lähestyttävä. Ja siitä tykkään Saran kanavissa muutenkin, että hän tekee ammattimaisella otteella töitä, mutta vaikuttaa silti siltä, että jalat on maassa.
Oltiin Äiti ja melukylän lapset-blogin Terhin kanssa yhtä aikaa bloggaajana Kaksplussalla ja sieltä jäin seuraamaan hänen juttujaan. Jossain vaiheessa itsekin suurperheestä haaveilleena on ihanaa seurata miten heidän perheellään menee.
Iida on ihan mahtava persoona ja aloin seurata häntä jo pitkä aika sitten. Kun hän odotti esikoistaan ja jäi yksinhuoltajaksi, samaistumispintaa oli paljonkin. Ollaan Iidan kanssa juteltu IG:n kautta muutamia kertoja, kun meillä on tosiaan se yksinhuoltajatausta molemmilla ja nyt oon iloinnut hänen ihanasta perheestään, joka tässä matkan varrella on kasvanut.
Iida on upea ihminen ja blogi on visuaalisesti kaunis.
Jennin kanssa me ollaan molemmat muutettu tänne Vaikuttajamedialle Kaksplussalta. Ollaan molemmat aloitettu blogit pienillä seuraajilla ja Jenni on kasvattanut blogiansa upeasti viime vuoden aikana.
Jennin blogi (ja IG) on visuaalisesti kaunis, upeasti kirjoitettu ja kaiken tämän päälle hän on aivan upea ihminen. Ollaan juteltu ja tavattu monta kertaa, joten tiedän tämän faktaksi. Kannattaa ottaa Jenni seurantaan.
Kuvakaappaukset blogeista oon ottanut blogit.fi-sivulta, jossa pystyt seuraamaan blogeja. Mun blogi löytyy sieltä myös eli ota TÄSTÄ se seurantaan!
Oliko mun viisi suosikkiblogia sulle ennestään tuttuja?
TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS
LUE MYÖS:
En saanut hakemaani työtä
Kerroin täällä aiemmin, että hain töitä ja työhaastattelusta jäi hyvä fiilis. Työhaastattelussa minulle kerrottiin, että he ilmoittelevat valitulle ja myös muille hakijoille seuraavalla viikolla kuinka hakuprosessissa kävi.
Tämän viikon maanantaina, eli tasan viikko työhaastattelun jälkeen, sain soiton, että hakemaani paikkaan oli valittu joku muu.
Voin sanoa, että juuri silloin ja nyt fiilis ei ole niin hyvä. Tuntuu, etten ikinä pääse minnekään töihin ja usko omiin taitoihin on aika loppu.
Ei ole mitenkään erikoisen motivoivaa, että mihin vain haet niin ikinä ei nappaa.
Millaista työtä haluaisin tehdä?
Aiempaa työkokemusta minulla on kaupan alalta rutkasti, mutta olen jo mielestäni istunut ihan tarpeeksi ruokakaupan kassan takana ja haluaisin jo tehdä jotain muuta. Ehkä olen liian valikoiva työpaikkojen suhteen, koska työtähän kaikki työ on, mutta olen omasta mielestäni jo kasvanut ulos siitä kassamyyjän työstä.
Olen ollut nyt kahtena joulun alusena töissä Designkavereiden Iloisessa Joulukaupassa ja se on ollut työ, josta olen tykännyt ihan valtavasti. Siinäkin olen kaupassa töissä, mutta on ihan eri meininki olla töissä myymälässä, jossa teet ihan kaikkea kuin istua 8 tuntia putkeen kaupan kassan takana.
Rakastin myymälässä sitä, että joka päivä oli erilainen, mutta silti jollain tavalla sielläkin oli ne omat rutiinit. Sain avata ja sulkea myymälän yksin ja meillä oli ihan huikea työporukka. Jokainen sai olla oma itsensä eikä kukaan tuominnut ketään. Ja parasta oli, että myymälässä myytiin suomalaisten merkkien tuotteita, joten niitä oli helppo suositella asiakkaille.
Sellaista työtä tekisin mielelläni lisää. Olen hakenut useampaan eri myymälään myyjäksi, mutta yleensä en edes pääse haastatteluun vaikka minulla on kaupan alalta yli 10 vuoden työkokemus. Välilä tuntuu, että siinä tökkii se, että olen TESin korkeimmalla tasolla eli olen kaupalle aika kallis työntekijä. Yhdessä työhaastattelussa kahden minua huomattavasti vanhemman naishaastattelijan mielestä myymälätyölle ylivoimainen este oli, että minulla on lapsia (eihän se saisi olla, mutta sen huomasi heidän puheistaan selvästi ja myöhemmin huomasin, että sinne oli palkattu joku todella nuori).
Ruokakaupan kassalle hakemisessa tökkii myös työajat. Erikoismyymälät kun menevät yleensä ihan ajoissa kiinni, mutta ruokakaupassa saattaa olla pahimmillaan 24/7 aukioloajat. Haluaisin inhimilliset työajat.
Toisaalta olisi ihanaa vaihtaa kokonaan alaa ja päästä töihin jonnekin markkinointipuolelle. Sinne yritän hakeutua heti, kun valmistun, mutta yleensä niihin paikkoihin on niin kova kilpailu, että voi mennä tovi työllistyä.
Mitä työtä sitten hain?
Hain työtä SPR:n Kontin Kuopion myymälästä. Sinne haettiin työnohjaajaa, joka olisi työskennellyt myymälässä ohjaten työvoimatoimistosta tulevia pitkäaikaistyöttömiä. SPR:n Konttihan työllistää pitkäiaikaistyöttömiä ja sen takia siellä vaihtuu työntekijät aika tiuhaan tahtiin. Vain työnohjaajat ja heidän esimiehensä ovat ne, jotka pysyvät samoina. Tämä kyseinen työsuhde olisi ollut määräaikainen ja kestänyt syyskuulle.
Työhaastattelija soitti minulle maanantaina ja kertoi, että paikkaan oli valitettavasti valittu joku muu. Olin hänen mukaansa ollut hyvin vahva kakkonen, koska minulla oli niin vahva työkokemus, mutta tällä toisella hakijalla oli kokemusta työttömien kanssa työskentelystä ja minulla ei. Hän kehui myös positiivista asennettani ja energiaani.
Siltikin minulle tuli sen puhelun jälkeen suoraan sanottuna aika huono fiilis. Kaikissa työpaikkailmoituksissa painotetaan aina sitä aiemman työkokemuksen tärkeyttä, mutta kuinka koskaan voi saada aiempaa työkokemusta, jos minnekään ei pääse töihin ilman sitä?
Tästä työstä olisin saanut jonkinlaista ohjauskokemusta, jonka olisi voinut laskea esimieskokemukseksi, kun hakee taas seuraavaan paikkaan. Nyt olen kuitenkin taas tyhjän päällä eikä minulla ole tiedossa töitä. Olen kyllä hakenut useampaankin paikkaan, mutta koska ne molemmat olivat aiempaa kokemusta vaativia, en usko pääseväni edes haastatteluun.
Motivaatio työnhaun suhteen on tällä hetkellä aika matalalla ja siksi olenkin nyt päättänyt, että hoidan ensin koulun loppuun ja keskityn blogini ylläpitämiseen. Eihön sitä koskaan tiedä, jos se vaikka kelpaisi jonnekin someammattiin pohjaksi.
Nyt yritän vain nousta itsesäälistä ja uskoa taas omiin taitoihini. Se usko omaan tekemiseen tuntuu olevan aikamoinen valttikortti työhaastattelussa. Sen huomasin viimeksi haastattelusta pois lähtiessäni.
Teetkö sinä sellaista työtä, jota rakastat?
TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA