Julia Quinnin Bridgerton-kirjasarjan yhdeksäs kirja Ikuisesti yhdessä on kokoelma pieniä tarinoita. Kirjassa on jokaisesta sisaruksesta yksi tarina sekä yksi sisarusten Violet-äidistä.

Tämä kirja oli hauska lisä alkuperäiselle kirjasarjalle, koska jokainen tarina tapahtuu hieman eri aikaan eli kertoo sisaruksista eri ikäisinä.

TÄSTÄ ETEENPÄIN TULEE PALJASTUKSIA KIRJAN TAPAHTUMISTA ELI JOS ET HALUA LUKEA NIISTÄ, RULLAA ALASPÄIN! 

Tarinat menevät samassa järjestyksessä kuin kirjasarjan kirjat, joten ekana päästään lukemaan Daphnesta. Daphnella ja Simonilla on kolme tytärtä, jotka ovat kaikki astuneet seurapiireihin ja 41-vuotiaana Daphne huomaa kauhukseen olevansa taas raskaana. Hän pelkää Simonin reaktiota ja miettiikin asian kertomista pitkän aikaa.

Tämä oli kiva tarina, koska tykkäsin Simonin ja Daphnen suhteesta kirjassa huomattavasti enemmän kuin sarjassa.

Seuraavassa tarinassa Anthony ja Kate taistelevat jälleen krokettikentällä. Tämä oli ihan hauska tarina, mutta ei ehkä ihan päässyt alkuperäisen kirjan tasolle mun mielessä. 

Kolmannessa tarinassa ei suorananisesti seuratakaan Benedictiä ja Sophieta, kuten kirjassa, vaan keskitytään lähinnä Sophien sisarpuolen Posyn tarinaan. Tämän oli minusta ihanaa, koska Posy oli jotenkin niin sympaattinen kirjassakin. 

Neljännessä tarinassa keskiössä on Colin ja Penelope. Tässä tarinassa keskitytään kertomaan ajasta, kun Penelope kertoo olevansa Lady Whistledown. Mua olisi harmittanut, jos tämä olisi ollut ainut kerta, kun heistä kuullaan, mutta he onneksi olivat kylässä lastensa kanssa Daphnen ja Simonin luona ensimmäisessä tarinassa. 

Eloisen tarina on viides, mutta siinäkään ei kerrota sinänsä Eloisesta vaan Amandasta, joka on Eloisen tytärpuoli. Amanda löytää tässä tarinassa rakkauden. 

Francesca saa onnellisen loppunsa kuudennessa tarinassa, kun hän saa vihdoin kaipaamansa lapsen Michaelin kanssa. 

Seitsemännessa tarinassa Hyacinth löytää vihdoin etsimänsä timantit, jotka Garethin isoäiti oli piilottanut. He olivat etsineet niitä jo pari vuosikymmentä. Olin tästä lopusta niin onnellinen, koska mua kismitti ihan hirveästi kirjan loppu ja se, että Hyacinth ei löytänyt timantteja. 

Kahdeksannessa tarinassa Lucy ja Gregory saavat kaksoset ja päättävät, että yhdeksän lasta riittää. Pian synnytyksen jälkeen Lucylle tuli komplikaatioita ja tarinassa seurataankin Gregoryn tuskaa vaimonsa vuoteen vierellä. 

Yhdeksännessä tarinassa saamme tietää miten Violet ja Edmund tapasivat ja kuinka heidän suhteensa kehittyi. Pääsemme myös lukemaan Violetin surusta Edmundin kuoltua ja siitä, ettei Violet koskaan löytänyt uutta rakkautta rakkaansa miehensä, Edmundin, kuoltua. 

Tämä loppu oli taas yksi, joka mua vähän ärsytti. Joo, ei kaikki löydä uutta rakkautta, jos puoliso kuolee, mutta jotenkin mulle oli jäänyt sellainen fiilis kaikista kahdeksasta kirjasta, että Violet on valmis rakastumaan uudelleen. Tai ehkä se johtui vaan siitä, kun olin vähän ennen tämän lukemista katsonut Kuningatar Charlotte-sarjan, jossa käsitellään Violetin rakkauselämää hieman. Jotenkin mua jäi vähän ärsyttämään, ettei hän sitten lopulta koskaan löytänyt ketään vaan oikeasti oli yksin loppuikänsä. Mikä  on varmasti joillekin ihan ok ja hänet kuvattiin onnelliseksi tilanteestaan, mutta olin elänyt niin pitkään siinä Bridgerton-kuplassa lukiessani tämän, että mä oikeasti odotin hänen löytävän jonkun ihanan miehen elämäänsä.

PALJASTUKSET LOPPUU TÄHÄN!

Löydät kirjat esimerkiksi bookbeatista: 

1. kirja Salainen sopimus *Bookbeat
2. kirja Yllättävä rakkaus *Bookbeat
3. kirja Naamiaisten kaunotar *Bookbeat
4. kirja Hurmurin valloitus *Bookbeat
5. kirja Kirjeystävä *Bookbeat
6. kirja Vastustamaton kiusaus *Bookbeat
7. kirja Kätketty perintö *Bookbeat
8. kirja Väärä sulhanen *Bookbeat
9. kirja Ikuisesti yhdessä *Bookbeat

Ja jos nämä ei vielä riitä, niin lisäksi on julkaistu Bridgerton&Rokesby-kirjasarja:

1. kirja Neiti Bridgerton *Bookbeat
2. kirja Yllätysvaimo *Bookbeat
3. kirja Kaapparin morsian *Bookbeat
4. kirja Kunniallinen aviomies *Bookbeat

Kuningatar Charlotten nuoruudesta kertova kirja, josta on myös Netflix-sarja:

Bridgerton: Kuningatar Charlotte *Bookbeat

Smythe-Smith-sarja:

1. Rakkauden riitasointu *Bookbeat
2. Kotiopettajattaren salaisuus *Bookbeat
3. Suku on pahin *Bookbeat
4. Petollinen kosija *Bookbeat

Oletko sä jo lukenut tämän kirjasarjan?

TULETHAN SEURAAMAAN MUA JA MUN ARKEA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Julia Quinn: Bridgerton Kirjeystävä

Julia Quinn: Bridgerton Hurmurin valloitus

Julia Quinn: Bridgerton Salainen sopimus

*Kirja saatu arvostelukappaleena Gummerus 

Natasha Lesterin Talo Rivieralla on yhtä koskettava ja upea kuin hänen aiemmat teoksensa. Olen aiemmin lukenut Lesterin kirjan Ranskalainen valokuvaaja ja mietin sitä kirjaa edelleen usein.

Talo Rivieralla kertoo, Lesterin tapaan uskollisena, tarinaa sekä sodan runtelemassa Ranskassa että nykypäivänä. Tällä kertaa sota on vasta rantautumassa Ranskaan ja kirjan lukija pääsee kokemaan sen kauhun mitä sota tuo tullessaan.

Éliane Dufort elää tavallista elämäänsä vuonna 1939 Pariisissa. Hän työskentelee illat isänsä ravintolassa, mutta isä juo kaikki rahat ja Éliane työskentelee päivisin Louvressa. Hän haluaisi opiskella taidetta yliopistossa, mutta rahaa tai aikaa siihen ei oikein ole.

Sodan alettua Éliane alkaa luetteloimaan natseille Louvren taideteoksia, mutta tekee samalla töitä vastarintaliikkeelle. Työ on vaarallista, mutta Élianelle tärkeää.

Nykypäivän maailmassa, Remy Lang vuokraa taloa Rivieralla. Hän pyörittää vintagemuotia myyvää verkkokauppaa, jonka uutta katalogia Remy on tullut kuvaamaan.

Remyn menneisyyden haamut kuitenkin nostavat päätään ja hän huomaa talon Rivieralla olevan siinä suuremmassa osassa kuin hän osasi ajatellakaan.

Kirja imaisi minut mukaansa ensi-istumalta. En voinut laskea kirjaa käsistäni, koska se oli niin viihdyttävä, koskettava ja jännittävä. Välillä se oli myös sydäntä särkevä ja kirja saikin minut itkemään useamman kerran.

Kirjan tapahtumapaikkoja kuvailtiin tarkasti ja vasta vähän ennen kirjan lukemista Pariisissa käyneenä ja Louvressa vierailleena oli hauska kuvitella päässään miltä taideteokset tai tietyt paikat näyttivät.

Natasha Lesterillä on ilmiömäinen kyky kirjoittaa henkilöhahmot niin syvällisesti ja tarkasti, että tuntuu kuin oikeasti tuntisi heidät. Hänen kirjoistaan huokuu lämpö, rakkaus ja kaikki muut tunteet, joita kirjan aikana käydään läpi.

Vintagemuotia ihailevana oli myös ihanaa kuvitella miltä kaikki ihanat vaatteet näyttävät, joita Remy osti, kuvasi tai ylipäätään piti päällään. Kaikkien vaatteet kuvailtiin tarkasti joka hetkessä.

Jos et ole vielä tutustunut Natasha Lesterin kirjoihin, en voi kuin suositella lukemaan niitä. Mulla on vielä lukematta Pariisin ompelijatar ja Diorin salaisuus, mutta aivan varmasti etsin ne käsiini kirjastosta.

Onko Natasha Lester sulle tuttu kirjailija?

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA LUKUVINKKEJÄ MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS:

Natasha Lester – Ranskalainen valokuvaaja

Viisi vinkkiä Louvreen

Pari kuvaa Pariisin reissulta