Disneyn uusin liveaction eli Pieni merenneito tuli elokuvateattereihin viime viikolla. Mä en kerennyt katsomaan sitä ihan ensi-iltaan, mutta kävin kuitenkin heti viikonloppuna katsomassa elokuvan. 

Pieni merenneito on aina ollut mun ihan lempparielokuva -niin kauan kuin mä muistan. Muistan käyneeni katsomassa elokuvan elokuvateatterissa mun äidin kanssa ja siitä lähtien mä lauleskelin leffan lauluja niin sisällä kuin ulkona ja sain leffan myös vhs-kasetilla, jonka varmaan kulutin puhki. En ole kyllä ihan varma kävinkö katsomassa elokuvan sen ekalla esityskerralla vai oliko siitä joskus myöhemmin jotain näytäksiä. Oon nimittäin animaation ensi-illan aikaan ollut 4-vuotias. 

Kuva: Disney

Odotin tätä live action elokuvaa siitä asti, kun sen tekemisestä kiersi ekoja huhuja. Innolla odotin ketkä palkataan esittämään ketäkin ja mihin suuntaan elokuvan kanssa lähdetään. Olin innoissani, kun Ursulaksi palkattiin Melissa McCarthy, koska nyt tässä leffassa yhdistyy mun kaksi ihan lemppariasiaa – Pieni merenneito ja Gilmoren tytöt. 

Halle Baileyn Ariel oli aika puhuttu aihe (ja taitaa olla vieläkin), mutta mua ei oikeastaan missään vaiheessa häirinnyt, ettei Ariel ole valkoinen. Olisin ehkä toivonut hiusten olevan hieman punaisemmat, mutta elokuvaa katsellessa tämäkään ei kyllä häirinnyt millään tavalla. Erikin näyttelijä Jonah Hauer-King oli mulle ihan tuntematon enkä oikein promomateriaaleista osannut hänestä keksiä mitään sanottavaa. Elokuvaa katsellessa huomasin hänen kuitenkin olevan ihan täydellinen valinta Prinssi Erikiksi. Myös Javier Bardem Kuningas Tritonina oli hyvä valinta mun mielestä. 

Kuva: Disney

Trailerien perusteella pelkäsin elokuvan olevan tosi synkkä ja väreiltään vähän valju. Elokuvaan oli selvästi haluttu tuoda kontrastia väreillä meren ja maan välille. Tottahan se on, ettei meren pohjalla välttämättä ole kovin valoisaa ja se oli leffassakin tuotu hyvin esille. Missään vaiheessa ei ollut kuitenkaan kohtaukset niin pimeitä, etteikö niistä olisi oikeasti saanut hyvin selvää. Ei oo nimittäin mitään niin ärsyttävää kuin elokuva, jota ei näe katsoa. 

Ennen elokuvan julkaisua ei oikein kerrottu mihin suuntaan elokuva oikeasti menee eli seuraako elokuva alkuperäisen kirjan tarinaa vai Disneyn animaatiota vuodelta 1989. Aavistelin koko ajan, että mennään aika lailla tuon animaation juonen mukaan, koska Disneyn live actionit viime vuosina on noudattaneet sitä kaavaa, mutta trailerin synkkyys sai minut jo pelkäämään pahinta ja sitä, ettei Ariel saisikaan Erikiä leffan lopussa. 

Kuva: Disney

Halle Baileyn Ariel oli täydellisen leikkisä, omapäinen ja Hallen ääni on kuin enkelillä. Hän oli siis ihan nappivalinta elokuvaan. Myös kemia Erikin ja Arielin välillä oli koko ajan käsinkosketeltavaa. Eli aivan täydellisesti roolitettu elokuva.

 Kuva: Disney

Kuva: Disney

 Kuva: Disney

TÄMÄ KOHTA POSTAUKSESTA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA ELOKUVASTA.
ELI JOS ET OLE NÄHNYT ELOKUVAA VIELÄ, EN SUOSITTELE LUKEMAAN TÄTÄ KOHTAA.

Arielin siskot oli nimetty kokonaan uusiksi. Animaatiossa kaikkien nimet alkavat kirjaimella A, nyt ne kuitenkin loppuvat kirjaimella A. Kaikkien paitsi Arielin. Jokainen Kuningas Tritonin tyttäristä pitää huolta eri merestä, joka on ollut faniteoria jo todella pitkään. Teorian mukaan Arielin meri on ollut Punainen meri ja koska Arielin äiti on kuollut, hänen merensä on ollut Kuollutmeri. Jokainen siskoista myös edusti eri etnisyyttä, joka oli minusta kiva lisä elokuvaan. 

Erik ei olekaan leffassa syntynyt prinssiksi vaan hän on adoptoitu, koska hän on löytynyt laivan upottua huuhtoutuneena rantaan. Tämä selittää elokuvassa osan siitä miksi Erikin on niin vaikea sopeutua prinssin rooliinsa sekä pysytellä poissa mereltä ja seikkailuista. Erikin äiti eli kuningatar on elossa (toisin kuin animaatiossa). 

Erik ja Ariel löytävät toisistaan ystävyyden ja rakkauden hyvin eri tavalla kuin animaatiossa. Tässä elokuvassa rakastuminen ei ole niinkään oletus vaan se tapahtuu, kun he kaksi huomaavat pitävänsä samankaltaisista asioista. Molemmat ovat keräilijäluonteita, molemmilla on samankaltaiset huoneet keräilemilleen tavaroille ja molemmat janoavat seikkailuja. Vaikka Arielilla ei ole ääntä, Erik ymmärtää häntä mainiosti ja rakastuu häneen. Erik on jopa menossa tunnustamaan rakkautensa juuri ennen Vanessan (eli Ursulan valepuvussa) saapumista. Erik lumoutuu kirouksen pauloihin, mutta siinäkin ollessaan hän muistaa Arielin ja haluaa hänet paikalle. Tässä elokuvassa kirous ei siis selvästi ole suurempi kuin rakkaus. 

Ursulan valepuku eli Vanessa on muuten upea! Siis hän näyttää aivan animaation Vanessalta ja Vanessaa näyttelevä Jeesica Alexander on jotenkin niin hyvin oppinut kaikki eleet ja ilmeet, jotka oikein huutavat Vanessaa. Hän on ihan karmivan pelottava loppua kohden ennen kuin muuttuu taas Ursulaksi. 

Ursulasta puheen ollen, Arielin ja Ursulan sopimusta ei enää kirjoiteta sulkakynällä (miten Ariel edes osasi kirjoittaa) vaan nyt Ariel tekee verivalan antamalla suomun pyrstöstään. Näin heidän sopimuksensa on pitävä. Elokuvaan oli tuotu hurjasti tyttöenergiaa, koska tässä uudessa Pieni merenneito live action elokuvassa Ariel tekee paljon asioita itse, joita aiemmin animaatiossa joku muu teki. Esimerkiksi loppukohtauksessa, jossa Ursula kohtaa loppunsa, ruoria kääntää Ariel eikä Erik. 

spoilerit loppuvat tähän! 

Kuva: Disney

Elokuva oli hurjan hyvä ja voisin hyvin mennä katsomaan sen uudelleen elokuviin vaikka joka ikinen viikko tänä kesänä. Taidan kuitenkin odottaa, että se saapuu Disney+ (uskoakseni myöhemmin tänä vuonna). 

Elokuvan musiikki on uskomatonta ja paljon alkuperäisiä lauluja on mukana. Mua harmitti kamalasti, että keittiökohtaus, jossa hullu kokki jahtaa Sebastiania, oli poistettu. Tämän myötä tietenkin kokin laulama laulu puuttuu elokuvasta. Sebastian kyllä sanoo paenneensa keittiöstä, joten elättelen vielä toiveita, että elokuvasta tulisi poistettuja kohtauksia ja tämä olisikin siellä. Elokuva kestää jo nyt 136 minuuttia eli yli kaksi tuntia, joten en yhtään ihmettele miksi kaikkia kohtauksia ei ole mukana. Elokuvassa on myös kolme uutta laulua, jotka käyvät elokuvaan täydellisesti. 

Toinen asia, joka mua harmitti, oli puvustus. Älkää ymmärtäkö väärin, puvustus oli upeaa ihan joka hetkenä elokuvaa, mutta animaatiossa Arielilla nähdään melkein kymmenkunta erilaista asua ja live actionissa niitä ei ole edes viittä. Esimerkiksi vaaleanpunainen iltapuku puuttuu kokonaan ja niin puuttuu myös illalliskohtaus. 

 Kuva: Disney

Kuva: Disney

Suosittelen kyllä käymään elokuvissa katsomassa tämän elokuvan, jos siihen on vaan mahdollisuus. Pieni merenneito on visuualisesti vaikuttava ja elokuvateatterissa se pääsee parhaiten oikeuksiinsa. 

Elokuvan ikäraja on K12. Ainoat ”pelottavat” kohtaukset ovat oikeastaan ihan loppuvaiheilla elokuvaa ja animaation katselleet voivat kyllä arvata missä kohti elokuvaa ne ovat. Eli jos mietit uskaltaako lapsen kanssa mennä elokuviin tämän katsomaan, niin ihan tosi herkille en tätä suosittele.

Pieni merenneito on täyttänyt mun koko somen etusivun ja Spotifyn kuunnelluimmat biisit ja mä rakastan tätä! 

Joko oot nähnyt pienen merenneidon? 

TULETHAN SEURAAAMAAN MUA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLE @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Haaveissa interrail Disneyn elokuvista tutuissa paikoissa

Näin katsot Marvel-elokuvat ja sarjat tapahtumajärjestyksessä

30 x Disney haaste

Meillä on ollut nyt muutaman kuukauden käytössä Viaplay ja ajattelinkin jakaa pari sarjaa ja elokuvaa, jotka mulla on ollut katselussa Viaplaysta tänä keväänä. 

Me tykätään katsoa paljon sarjoja ja elokuvia, joten meillä on yleensä useampi suoratoistopalvelu käytössä yhtä aikaa. Nyt meillä on kuitenkin ollut Netflix tauolla ja sen tilalla Viaplay, jota meillä ei yleensä ole. 

Muutama sarja, jotka on olleet katselussa Viaplaysta

• The Good Doctor -Me ollaan Janin kanssa katsottu yhdessä Disney+ The Good Doctoria, mutta siellä on vain 5 kautta ja kuudes eli uusin kausi on pelkästään Viaplayssa. Oikeastaan tämän sarjan takia me otettiinkin Viaplay käyttöön, koska ollaan haluttu seurata sarjan uusinta kautta. Uusi jakso tuli joka tiistai ja tällä viikolla tuli kauden päätösjakso eli nyt koko kausi on katsottavissa. 
  
  Sarja kertoo autistisesta Shaun Murphysta, joka on todella lahjakas lääkäri vaikka hänen sosiaalisissa taidoissa olisi paljonkin parantamisen varaa. Sarjassa seurataan Shaunin sekä hänen työtovereidensa elämää ja jos yhtään tykkäät sairaaladraamoista, niin kannattaa kurkata tämä.
   
• Everwood – Katsoin Everwoodin joskus teininä telkkarista, mutta oon aika varma, etten nähnyt kaikkia jaksoja. Nyt oon katsonut sarjaa alusta uudestaan ja huomaan, etten muista läheskään kaikkia juonenkäänteitä. Toisaalta edellisestä katsomiskerrasta on vierähtänyt lähemmäs kaksikymmentä vuotta, joten ei kai tuo ole ihmekään. 
  
  Everwood on sarja, jossa leskeksi jäänyt huippukirurgi Andy Brown muuttaa kahden lapsensa kanssa New Yorkista pieneen Everwoodin kaupungiin ja aloittaa ilmaisen lääkäripraktiikan. Draamasarja on ihmeen hyvin säilynyt ja sarjaa on edelleen helppo seurata. Muoti tosin on ihan kamalaa 2000-luvun alun vaatteita, jotka ei todellakaan enää ole ihania. 
  
  

• Young Rock -Viaplayhin oli tullut tämmönen sitcom-tyyppinen komediasarja Rockin eli Dwayne Johnsonin elämästä. Sarjassa seurataan Rockia kolmessa eri iässä ja hän kertoo tarinaa itse. Ilmeisesti moni asia on otettu suoraan Dwayne Johnsonin elämästä ja joitain vähän muutettu. Sarja on ihan hauskaa ja kepeää katseltavaa ja ollaan katsottu Janin kanssa ekasta kaudesta muutama jakso. 
  
  
• Charmed – Katsoin tämän Siskoni on noidan rebootin ekan kauden joskus aiemmin Cmoresta ja yritin katsoa kakkos- ja kolmoskautta nyt Viaplaysta, mutta jotenkin se on tosi tahmeaa. Mä RAKASTIN alkuperäistä Siskoni on noitaa yli kaiken ja se oli mun lempisarja nuorempana. Nauhoitin videonauhurilla jaksoja ja katsoin niitä uudelleen ja uudelleen, joten osan jaksoista muistin melkein ulkoa. Sarja oli jonkin aikaa näkyvillä Suomenkin suoratoistoissa ja me katsottiin Janin kanssa sarja kokonaan alusta loppuun viime vuonna, mutta nyt sitä ei enää löydy mistään. 
  
  Uudessa versiossa yksi tytöistä on elänyt tietämättä olevansa sukua kahdelle muulle (vähän kuin Paige alkuperäisessä) ja tyttöjen äidin kuoltua nämä kolme saavat tietää olevansa noitia. Sarja on ihan viihdyttävä, mutta tässä on mukana politiikkaa ja jotenkin demonitkaan ei vedä vertoja vanhoille. 
  
  
• Hart of Dixie – Yksi mun ihan ehdottomista lempparisarjoista on Hart of Dixie, jossa Zoe Hart muuttaa isosta kaupungista maalaiskylän lääkäriksi ja huomaa, ettei ehkä kuulukaan kaupungiin. Sarjan kylän keskusta on sama lavaste kuin sarjassa Gilmoren tytöt ja sarja on ihanan sympaattinen. Oon katsonut tän monta kertaa läpi enkä varmaan ikinä lopeta.  

Muutama leffa, jotka on olleet katselussa Viaplaysta

• Rakkauskirjeitä Julialle – Ihana klassikko, jossa Amanda Seyfriedin näyttelemä Sophie lähtee lomalle Italiaan poikaystävänsä kanssa. Poikaystävällä on työkiireitä, joten Sophie on yksin ja löytää rakkauskirjeen, johon kukaan ei ole koskaan vastannut. Alkaa kuumeinen etsintä kirjeen omistajasta. 
• Good Luck to You Leo Grande – Tämä leffa oli hauska ja monin tavoin yllättävä uutuus, jossa Emma Thompsonin esittämä leskinainen etsii läheisyyttä nuoresta seksityöläisestä.
  
  
• Pelle Hermanni elokuva – Lapset katsoi tämän keskenään ja olin yllättynyt, että sekä 6-vuotias että 11-vuotias jaksoivat katsoa elokuvan yhdeltä istumalta ja nauttivat elokuvan katsomisesta todella paljon. Yleensä he hyppivät pitkin olohuonetta elokuvaa katsellessaan, mutta tämä liimasi heidät kiinni sohvaan. Täytyy mennä leffaan katsomaan syksyllä jatko-osa! 
  
  

• Morsianten sota – Katselin yhtenä päivänä ruokaa laittaessani tämän leffan ja muistin kuinka paljon tykkäsin tästä nuorempana. Anne Hathaway ja Kate Hudson näyttelevät parhaita ystäviä, jotka ovat suunnitelleet täydellisiä häitään lapsesta asti. Häille meinaa kuitenkin käydä huonosti, kun he saavatkin saman hääpaikan samalle päivälle eivätkä osaa päättää kumman pitäisi vaihtaa hääpäivää. 
  
  Muistan kun nuorempana olin aina Kate Hudsonin puolella tässä leffassa, mutta vanhemmiten olen alkanut selvästi ymmärtää enemmän Anne Hathawayn hahmoa. 
• Book Club – Oon katsonut tämän leffan monia kertoja, mutta jotenkin tämä on aina yhtä viihdyttävä. Neljä vanhempaa naista pitää kirjakerhoa ja yksi kaunis päivä yksi naisista tuo luettavaksi Fifty Shades of Greyn. Siitä alkaa tapahtumien sarja, jonka jälkeen kenenkään naisen elämä ei ole samanlainen. 

Siinä vain muutama vinkki mitä mä oon katsellut. Kerro kommenteissa, jos sulla on joku sarja tai leffa, joka mulla ei ole ollut katselussa Viaplaysta ja joka ehdottomasti kannattaisi katsoa. 

Hei kannattaa muuten hyödyntää Viaplayn ilmainen kuukausi, johon ainakin Iina jakaa Instagramissa koodia ja sen sai lunastaa 10.5.2023 asti. 

Mikä sun suosikkisarja tai elokuva on? 

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA LEFFA- SEKÄ SARJASUOSITUKSIA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLE @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

5 suosikkia ja 5 inhokkia

Julia Quinn: Bridgerton Salainen sopimus

kuinka mun opiskelut sujuu ammattikorkeakoulussa just nyt?