Käytiin Janin kanssa lounaalla Helsingin rautatieaseman Olivia -ravintolassa viimeksi, kun oltiin Helsingissä yhdessä. Ravintola oli meille molemmille uusi tuttavuus ja mentiin sinne alunperin oikeastaan vaan sen helppouden vuoksi, koska saavuttiin juuri lounasaikaan Helsinkiin junalla eikä meidän airbnb-kämppään päässyt vielä kirjautumaan.

Koska Olivia sijaitsee Helsingin rautatieasemalla, oli se helppo löytää. Henkilökuntaa ei myöskään yhtään tuntunut haittaavan, että meillä oli matkalaukut mukana vaan ne saivat olla pöydän vieressä. Ravintolan sisustus oli aivan upea ja oli mahtavaa nähdä miten erilaiselta ravintola näytti, kun viimeksi olin tilassa käynyt joskus ennen muinoin ostamassa matkalippua.

Me oltiin paikalla tosiaan lounasaikaan, joten ruokalista luultavasti erosi hiukan a la carte-listasta. Gluteenittomia vaihtoehtoja oli hyvin tarjolla, josta olin oikein onnellinen. Tilattiin molemmat pastaa ja olin innoissani, koska useinkaan sitä ei saa.

Olivian gluteeniton pasta oli Rummon gluteenitonta pastaa, joten se kävi myös minulle viljattomana. Tuon jälkeen en muuta pastaa olekaan enää ostanut kotiin, koska se oli niin hyvää.

Tilasimme molemmat saman pasta-annoksen, jossa oli kanaa, pekonia, chiliä, kermaa, tomaattia ja basilikaa. Pasta oli aivan taivaallisen hyvää ja annokset olivat todella suuret. Oltiin ajateltu, että ehditään hyvin syödä myös jälkiruoka, koska meillä oli niin paljon luppoaikaa, mutta ei kumpikaan jaksanut enää jälkiruokaa tuhdin pasta-annoksen jälkeen.

Ravintola oli viihtyisä, henkilökunta oikein mukavaa (tosin kaikki henkilökunnasta eivät puhuneet suomea, joka ei meitä haitannut) ja lounasaikaan paikalla oli ihan kiva määrä asiakkaita. Ruokaa ei tarvinnut odotella kovin kauan ja palvelukin pelasi eli ei kovin kauan jouduttu missään välissä palveluakaan odottelemaan. Mun mielestä oli kiva lisä, että keittiön henkilökuntaa sai seurata ravintolan puolelta ja heidät näki työn touhussa.

Ravintolan wc-tilat sijaitsivat alemmassa kerroksessa ja niihin oli reitti merkattu hyvin. En tullut kyllä katsoneeksi olisiko wc-tiloihin päässyt hissillä, mutta luulisi, että sinne olisi joku vaihtoehtoinen reitti tai sitten ravintolassa oli toinen wc samassa kerroksessa liikuntarajoitteisille.

Wc-tilat oli yhtä upeat ja tilavat kuin ravintolakin.

       Ravintolasta jäi kyllä tämän käynnin perusteella niin positiivinen kuva, että mennään aivan varmasti sinne syömään uudelleenkin. Oon myös kuullut, että lapset otetaan ravintolassa vastaan hyvin ja heille on hyvä, kattava ruokalista, joten taidetaan viedä lapset tuonne syömään joskus.

Suosittelen käymään lounaalla Olivia -ravintolassa,
jos olet Helsingin rautatieasemalla lounasaikaan!

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA JA MATKOJA MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Benoit -pariisilaista asiakaspalvelua parhaimmillaan

Ihana second hand löytö – oversize neuletakki

Pieni merenneito suurmusikaali Helsingin kaupunginteatterissa

Mun ultimaattisesti lempparein piirretty elokuva on Pieni Merenneito ja kun kuulin musikaalin saapuvan Suomeen, olin innolla menossa sitä heti katsomaan. Me oltiin Janin kanssa suunniteltu mennä katsomaan musikaalia jo muutama vuosi sitten, mutta sitten tuli koronarajoitukset eikä me uskallettu mun astman takia matkustaa Helsinkiin. Musikaali myös jäi pitkälle tauolle aika pian tuon jälkeen ja luulin jo menettäneeni mahdollisuuteni.

Vihdoin viime syksynä mä kuitenkin pääsin katsomaan Pieni merenneito suurmusikaalia. Ostettiin liput jo keväällä, kun kuultiin suurmusikaalin palaavan ohjelmistoon ja hyvä niin, koska tällä hetkellä kaikki näytökset on loppuumyytyjä. Vapaita lippuja voi kuitenkin tiedustella asiakaspalvelusta.

Käytiin Helsingin kaupunginteatterissa lokakuun alussa katsomassa tämä paljon hehkutettu Pieni Merenneito suurmusikaali. Näytös oli tuolloinkin varmasti loppuumyyty, koska yleisössä ei näkynyt ainuttakaan tyhjää paikkaa. Katsomossa oli paljon kolmenkin sukupolven seurueita ja todella paljon lapsia.

Olisi ihanaa itsekin viedä lapsia enemmän teatteriin, mutta tällaisia produktioita varten meidän pitää tulla Kuopiosta asiakseen Helsinkiin ja harmillisesti se on niin kallista koko perheellä toteuttaa, ettei siihen useinkaan ole varaa. Tähän suurmusikaaliin Jani käytti hyödyksi töistä saatua kulttuurietua ja mä maksoin osan lipusta jouluna saamallani lahjakortilla.

Me ostettiin VIP-liput eli istuttiin salin ns parhailla paikoilla. Istuttiin aika keskellä vain muutaman rivin päässä näyttämöstä ja siitä olikin upeaa seurata näyttämöllä tapahtumia asioita. Ei ehkä olisi raaskittu ostaa VIP-lippuja ilman edellä mainittuja etuja, joka olisi toisaalta ollut harmi, koska paikat oli oikeasti ihan superhyvät.

Pieni Merenneito suurmusikaali oli U-P-E-A! En osaa edes kuvailla miten uskomaton kokemus se oli.

Lavasteet oli upeita ja välillä näyttämön edessä oli uskomaton kalvo, johon heijastettiin kaloja ja veden liikettä, joten näytti aivan siltä kuin näyttelijät olisivat oikeasti uineet meren alla. Näyttelijät myös koko ajan liikuttelivat vartaloaan ja käsiään siihen malliin kuin he kannattelisivat itseään vedessä.

Pärskyksi oli palkattu lapsinäyttelijä ja ainakin meidän näytöksessä ollut lapsi veti roolin ihan uskomattoman hyvin. Ilmeisesti Pärskyjä oli pari tai kolme, ettei musikaalin esittäminen käy liian rankaksi.

Me tilattiin väliajalle herkut jo etukäteen netin kautta ja hyvä niin, koska väliaika meni tosi nopeasti ja ihmisiä oli niin paljon, että olisi tullut kiire syödä. Jani tilasi poropiirakkaa ja kahvin. Mulla oli gluteeniton leivos, joka oli tämän musikaalin väliaikaa varten suunniteltu. Lisäksi tilasin jonkun drinkin, joka oli myös teemaan sopiva. Leivos oli oikein maukas eikä liian makea. Janikin tuntui tykkäävän piirakastaan.

Drinkki kuitenkin oli todella väkevä. Siis siinä oli jotain niin voimakkaan makuista ja ätäkkää viinaa, että mulla jäi yli puolet juomatta. Sama drinkki oli saatavilla myös alkoholittomana versiona ja hieman harmittaa, etten tilannut sitä tuon sijaan. Se olisi nimittäin varmasti tullut juotua loppuun.

Näytelmä vakuutti kyllä meidät ja aivan varmasti matkustetaan Helsinkiin katsomaan taas seuraavaa Disney-produktiota. Niitä oli ollut useampi, joten uskoisin jonkun tulevan taas jossain vaiheessa.

Tykkäsin jopa uusista lauluista, mutta hieman ihmetytti kun tiedättehän piirretyssä olevan Joonas-lokin, joka onkin sitten live action-leffassa Loiske? No, nyt linnun nimi olikin Skuutti. Kaikilla muilla oli kyllä samat, tutut nimet.

Puvustus oli aivan ihana! Olisin voinut ottaa vaikka heti kaikki Arielin päällä nähtävät asut. Ja muuten, Yasmine Yamajako, joka on Arielin äänenä myös live action-leffassa, vakuutti Arielina todellakin.

Jos sulla on mahdollisuus päästä näkemään tämä tai jokin tuleva Helsingin kaupunginteatterin suurmusikaali, niin kannattaa mennä. Nautit esityksestä varmasti.

Kävitkö sä katsomassa Pieni merenneito suurmusikaalin?

TULETHAN SEURAAMAAN MUN ARKEA, REISSUJA JA KULTTUURIELÄMYKSIÄ MYÖS INSTAGRAMIN PUOLELLA @SUSANNARIITAKANGAS

LUE MYÖS: 

Disneyn Toive tulee elokuvateattereihin huomenna

Aamiainen Pariisissa – Au Chien Qui Fume

Viisi vinkkiä Louvreen