1. Whatsapp-viesti lapselta:

”Joo” 

Meidän viestit teinin kanssa on usein aika lyhyitä ja ytimekkäitä.

2. Ratkaistu kinastelu:

Kaksi pienintä katsoi Pikku Kakkosta ja toinen leikki samalla ilmapallolla. Koska ei oo mitään parempaa kuin kiusata siskoa, meni toinenkin sen pallon kimppuun ja tappeluhan siitä syntyi. Onneksi ratkaisu saatiin nopeasti aikaan.

Meillä siis 3- ja 8-vuotiaat härnäävät toisiaan vähän väliä ja tämä on siis kummankin puolelta ihan samanlaista, etten aina edes tiedä kumpi sen on aloittanut. Suurimmaksi osaksi ajasta he leikkivät keskenään nätisti, mutta välillä on pakko olla kiinni toisen kurkussa. Kai se kuuluu siihen siskona olemiseen.

My little pony. Pienin on nyt rakastunut poneihin, koska olemme katsoneet Youtubesta poni taakse jäätä, eli My little pony versiota Frozenin Let it go-laulusta.

4. Katsottu perhe-elokuva:

Kokonaan katsottiin viikonloppuna Angry Birds 2 Janin ja Vivian kanssa.

Aiemmin tänään katsottiin Vivian kanssa alkua Disneyn Kaksin karkuteillä eli Tähkäpää-leffaa. Ollaan Vivian kanssa sairastuvalla kotona, joten ollaan vaan lepäilty.

5. Wilma-viesti:

Kaikkien meidän kouluista tuli tiedote koronaviruksesta.

6. Ostettu lastenvaate:

Ostin Vivialle eilen Frozen 2 elokuvan mukaisen Elsa-mekon, jota hän oli halunnut jo todella pitkään. Eilen ostin myös kaksi vaatetta merkkivaatekirppikseltä, mutta ne eivät ole vielä tulleet perille.

7. Arkiruoka, joka maistui koko perheelle: 

Kinkkukiusaus (ja Melissalle perunalaatikko soijarouheella).

8. Naurattanut lasten suusta-juttu: 

”Prinsessat ei käy vessassa.”

3,5-vuotiaalla on menossa uhma ja joku ihme prinsessakausi. Kaikkeen, jota hän ei halua tehdä, kuuluu vastaus ”prinsessat ei tee….”

Ja miksikö tämä naurattaa? Muistan vahvasti omasta lapsuudestani äidin lauseen

”Prinsessatkin käyvät vessassa.”

eli minulla on itsellänikin ollut aivan samanlainen vaihe joskus.

9. Tauti, josta on lappu hoitopaikan ovessa:

Nuha ja yskä oli ne, joista viimeksi näin ilmoituksen.

10. Yhteinen lempipuuha koko perheelle:

Ihan koko perheellä ei ole hetkeen kyllä tehty mitään, mutta eilen käytiin tyttöjen kesken Ikeassa syömässä. Se oli kaikista oikein mukavaa.

11. Lasten appi, joka on ollut hitti:

Lego Duplo-pelit toimi ladattiin mun tabletille, kun Bea oli pieni
ja nyt Vivia pelaa niitä samoja.

12. Biisi, jota lapset haluavat kuulla:

Koko Frozen 2-elokuvan soundtrack.

13. Iltasatukirja, jota ollaan luettu:

Prinsessa Pikkiriikin talvi

14. Ylpeyttä herättävä äitihetki:

Kuulin 3,5-vuotiaan laskevan itsekseen kahteenkymmeneen tässä yksi päivä leikkiessään. En tiennyt hänen osaavan laskea niin pitkälle.

15. Siivottu lasten sotku:

Vaahtokylvyn jäljiltä siivosin saippuat kylpyhuoneen lattialta.

16. Piirustus, joka on ripustettu jääkaapin oveen:

Vivian päiväkodissa värittämä Ryhmä Haun Söpöli.

17. Asia, jonka lapsi itse osti:

Bealla oli synttäreillä saatu lahjakortti H&Mlle ja hän osti sillä kaksi pantaa ja huulirasvan. Toisessa pannassa oli kissankorvat ja toisessa yksisarvisen sarvi ja harja.  Huulirasva taas oli Disney-linnan muotoinen.

18. Kerta kun sanoin lapsille, että rakastan:

Illalla sanoin ainakin kaikille, kun menivät nukkumaan. Olen saattanut sanoa tänäänkin jo useamman kerran pienimmälle, kun ollaan oltu kotona.

Vivialla se on hetken aikaa jo ollut leikkikorkkarit ja prinsessakruunu.

Mitkä on olleet teidän viimeisimmät?

Meidän 3-vuotias taapero pääsi muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa elokuviin!

Ollaan käyty Vivian kanssa muutaman kerran elokuvissa Finnkinon järjestämässä Vauvakinossa, kun hän oli alle 1-vuotias, mutta silloin elokuva oli aikuisille ja kokemuksena ihan erilainen. Eihän se vauva siitä ymmärtänyt mitään. 

Finnkinolla oli lasten sunnuntaina erikoisnäytös, jossa näytettiin Muumilaakso-sarjan uudesta kaudesta kaksi ensimmäistä jaksoa. Esityksen kesto oli alle tunnin, joten päätimme tämän olevan oikein sopiva pituus ensimmäiselle elokuvakäynnille. 

Pientä ihmistä jännitti ihan hurjasti leffaan lähtö ja siitä puhuttiin lakkaamatta monta päivää. Konkreettisesti hän ei varmaan edes tiennyt mihin olemme menossa tai mitä siellä elokuvissa oikein tapahtuu. 

Helsingin näytöksissä oli ilmeisesti vierailleet muumihahmotkin ennen näytöksen alkua, mutta Kuopiossa ei mitään lisäohjelmaa ollut. Toisaalta ehkä hyväkin, koska tämä meidän pienin pelkää ihan suunnattomasti niitä isoja hahmoja, jos ne tulevat liian lähelle. 

Elokuvaa odotellessamme pääsimme ihmettelemään aulassa olleita isoja pahvihahmoja ja Vivia luuli meidän tulleen katsomaan elokuvaa siihen aulaan. Olimme puhuneet hänelle isosta telkkarista ja aulassa oli televisiot, joissa pyöri mainoksia niin tottakai hän nyt ymmärsi niiden olevan ne isot telkkarit.  

Voi sitä ihmetyksen määrää, kun pääsimme saliin ja siellä olikin valtava kangas, josta elokuva näkyisi. Lasten leffat on usein Kuopiossa pienissä saleissa, mutta tämä näytös oli elokuvateatterin isoimmassa salissa. 

Sali ei ollut täynnä ja siellä näkyi paljon muitakin pieniä, jotka olivat ehkä ensimmäistä kertaa elokuvissa. Näytöksessä esitettiin tosiaan ne kaksi ensimmäistä uuden kauden jaksoa ja meidän taapero oli valmis lähtemään kotiin ensimmäisen jakson päätyttyä. Hän tietysti kuvitteli elokuvakokemuksen loppuneen silloin lopputekstien vuoksi. Toinen jakso oli myös hieman synkempi ja pelottavampi kuin ensimmäinen ja kun alkoi pelottaa, kiipesi hän syliini katsomaan jaksoa. Siinä hän sitten katsoi loppujakson. 

Koska tuon näytöksen ikäraja oli S ei sallittu kaikille, uskalsimme mennä näytökseen myös 3-vuotiaan kanssa. Tähän vaikutti paljon myös näytöksen lyhyt kesto. 

Vaikka Vivia jaksaa katsoa joitain elokuvia kotona loppuun asti yhdeltä istumalta (esimerkiksi ensimmäisen Frozenin), en veisi häntä katsomaan vielä täyspitkää elokuvaa. Elokuvateatterissa kaikki on niin suurta, on pimeää ja äänet ovat kovalla, joten kokemus voi olla jopa pelottava herkimmille lapsille. Elokuvat ovat myös yleensä aika pitkiä eikä ainakaan meidän 3-vuotias jaksa kovin helposti istua sitä puoltatoista tuntia yhteen soittoon paikallaan. 

Muistan, kun vein Melissan katsomaan Rottatouillea elokuviin juurikin 3-vuotiaana. Se oli ensimmäinen elokuva, jota menimme katsomaan ja Melissaa pelotti ihan suunnattomasti alussa pyssyn kanssa heiluva mummo. Elokuva oli kaiken lisäksi aivan liian pitkä 3-vuotiaalle, joka nukahtikin syliini kesken elokuvan. 

Taidamme siis Viviankin kanssa odottaa vielä tovin ennen uutta elokuvakokemusta. Ehkä syksyllä koitamme uudelleen, kun elokuviin pitäisi tulla uusi versio Muumipeikko ja Pyrstötähti-elokuvasta.