Mitä eroa on totaaliyksinhuoltajalla ja yksinhuoltajalla?
4Minun lapsella ei ole toista vanhempaa. Ei paperilla eikä olemassakaan. Hän on siis täysin minun yksin huollettavanani ollut koko ikänsä.
Meille tämä on ollut luonteva ratkaisu, koska tällainen järjestely on ollut meidän elämässämme raskausajastani asti. Tietenkin nykyään Melissan elatukseen osallistuu myös Jani, mutta paperilla hän ei ole, ainakaan vielä, Melissan huoltaja.
Minulla kuitenkin särähtää korvaan ja pahasti, kun joissain keskusteluryhmissä vanhemmat kertovat kuinka raskasta on olla yksinhuoltaja, koska toinen vanhempi näkee lasta vain joka toinen viikonloppu. Tai kun äiti kertoo olevansa viikot yksinhuoltajana, kun mies tekee reissutöitä.
Joku voi olla kyllä paperilla lapsensa yksinhuoltaja, joka tarkoittaa, että hänellä on kaikki laillinen vastuu ja lapsi asuu hänen kanssaan. Joissain tapauksissa tämä kuitenkin silti tarkoittaa, että lapsi tapaa toista vanhempaansa säännöllisesti.
Reissutöitä tekevä mies ei tee äidistä yksinhuoltajaa. Kyllä äiti on hetken vastuussa lapsista yksinään, mutta se ei poista sitä faktaa, että lasten toinen vanhempi asuu heidän kanssaan ja vanhemmilla on yhteishuoltajuus.
Ja mitäkö se totaaliyksinhuoltajuus olikaan? Silloin lapsella ei ole ollenkaan toista vanhempaa vaan toinen vanhemmista on kokonaan vastuussa lapsesta aina. Toista vanhempaa ei siis ole paperilla eikä missään. Häntä ei ole olemassa.
Kerroin Facebookissa yhdessä keskustelussa olevani totaaliyh ja sain taas huudot niskaani. Jotenkin onnistun aina tällä aiheella saamaan aikaiseksi someraivon. Joskus minua haukuttiin liian nuoreksi äidiksi tai liian huonoksi äidiksi, nyt haukuttiin liian yksinhuoltajaksi.
Joidenkin mielestä totaaliyh oli niin nimihirviö, että se pitäisi kieltää, koska eihän se edes tarkoita oikeasti mitään eikä kukaan oikeasti ole täysin yksin. Yhden kommentoijan mielestä totaaliyksinhuoltajat ovat ihan samanlaisia yksinhuoltajia kuin tavallisetkin yksinhuoltajat, koska yksinhän sitä lasta molemmissa tapauksissa huolletaan.
Mukaan mahtui myös joku, joka usealla kommentillaan oikein kettuili siitä, ettei totaaliyksinhuoltaja ole mikään virallinen termi eikä sitä voi käyttää vaikka maistraatissa asioidessaan. Ei se silti tarkoita sitä, että siitä tarvitsee naljailla toiselle tai että termiä ei voisi käyttää asiasta keskustellessaan toisen ihmisen kanssa. Kommenttien kirjoittaja kuulemma halusi sivistää minua, koska en käyttänyt virallisia termejä.
Onneksi oli myös joku ihana, joka tuli selventämään muille kommentoijille, että yksinhuoltajalla ja totaaliyksinhuoltajalla on yksi vissi ero; toinen huoltaa lasta oikeasti YKSIN.
Enää en itsekään puhu itsestäni totaaliyksinhuoltajana, koska meidän perheessä on kaksi aikuista ja Janilla on suunnitelmissa adoptoida Melissa virallisestikin, kun mennään naimisiin. Muutenhan adoptio ei onnistu.
Olin kuitenkin ensimmäiset 9,5 vuotta yksin ja vaikka minulla oli vanhempani ja tätini, jotka hoitivat Melissaa tarvittaessa, oli yksin oleminen välillä todella rankkaa.
Haluankin nostaa hattua ihan jokaiselle yksin lastaan hoitavalle ja muistuttaa, että jos elämä käy liian rankaksi, pyytäkää apua. Sitä on varmasti tarjolla, jos vaan uskallatte sitä pyytää.
Ja hei, mä ainakin lohduttauduin aina ajatuksella, että koska oltiin kaksin, sain lapselta kaiken rakkauden itselleni eikä lasta tarvinnut jakaa kenenkään kanssa. Ehkä itsekäs ajatus, mutta se sai mut jaksamaan.
Muista, että sinä riität lapselle juuri sellaisena kuin olet!
Ensimmäinen päivä koronakaranteenia takana
Meidän lapset jäi kotiin koulusta jo tänään vaikka hallituksen määräämä etäkoulutus alkaa huomenna.
Me ollaan Janin kanssa siinä onnekkaassa asemassa, että me molemmat opiskellaan ammattikorkeakoulussa ja Jani pystyy tekemään koulun ohella tekemänsä työn etänä. Näin ollen meillä on mahdollisuus pitää lapset kotona.
Tämä tietysti aiheuttaa myös omat haasteensa, koska pitäisihän meidän saada tehtyä ne omatkin koulutehtävät lasten hoidon ohessa. Me ollaan nyt tehty niin, että Jani on tehnyt klo:8-16 koulu- ja työtehtäviään ja mä olen ollut lasten kanssa ja mä oon sit keskittynyt kouluhommiin illalla. Jonain päivänä varmaan vaihdetaan nämä ajat toisinpäin, koska iltaisin oon niin väsynyt, etten oo todellakaan tehokkaimmillani. Eilenkin kirjoitin markkinoinnin teoriapätkää projektiraporttiin vielä puolen yön aikaan.
Vivia oli jo eilen poissa päiväkodista ja tytöt tosiaan oli ekaa päivää poissa koulusta tänään. Herättiin aamulla kaikki noin kahdeksan maissa, syötiin aamupala ja pidettiin ensimmäisenä Bean kanssa äidinkielen tunti. Koska tämä eka päivä oli vapaaehtoinen kotonaolopäivä, ei meillä ollut vielä koululta ohjeita mitä tehdään. Mä etsin siis Pinterestistä lukuhaasteen, jonka mukaan Bea luki 30 minuuttia. Ensin hän luki 10 minuuttia ääneen, seuraavaksi 10 minuuttia hassulla äänellä ja viimeisenä 10 minuuttia pehmolelulle.
Ruokatunnilla söimme kotitekoisia pinaattilettuja ja perunamuusia. Tein ruokaa samalla, kun Bea luki. Ruoan jälkeen lapset saivat katsoa yhden jakson Muumilaaksoa.
Bean opettaja laittoi ohjeet tämän päivän tehtäviin puolen päivän aikaan, joten seuraavaksi teimme matematiikan ja äikän tehtävät Bean koulukirjoista. Tehtäviä olikin aika paljon ja Bea jaksoi ne hienosti tehdä.
Mä en oo päästänyt lapsia ollenkaan ulos leikkimään kavereiden kanssa enkä anna heidän mennä nyt kavereilleen tai päästä kavereita meille. Mä kuulun riskiryhmään ja yritän tällä pitää meidän perheen turvassa. Ehkä hieman vainoharhaista joidenkin mielestä, mutta mä saan tällä itse mielenrauhan.
Käytiin kuitenkin tänään lasten kanssa ulkoilemassa tuolla hyisessä säässä noin tunnin ajan. Käveltiin lähellä sijaitsevalle leikkipuistolle, mutta siellä oli muita lapsia niin pysyttiin etäällä. Löydettiin pieni metsäkaistale, joka oli vielä kaiken lisäksi pienen nyppylän päällä niin päästiin vähäksi aikaa metsäretkelle. Pienempi toivoi huomiselle samanlaista retkeä, mutta eväiden kanssa.
Oltiin myös hetki kotipihan leikkipaikalla kiikkumassa ja laskemassa liukumäkeä. Muut pihan lapset on näyttäneet olevan pitkin päivää siinä leikkimässä, mutta me valittiin hetki kun siellä ei ollut ketään.
3,5-vuotias Vivia sisäisti samantien, että tutuille vaan vilkutetaan kauempaa eikä mennä lähelle. 8-vuotias Bea ei oikein ymmärtänyt miksi ei saa mennä lähelle, koska normaalisti saa ja esimerkiksi tuolla kävelyretkellä hän oli juoksemassa koulukaverin luokse nähdessään tämän. Onneksi viesti tuntui menevän perille, kun selitin asian uudelleen ja hän sitten myöhemmin selitti pikkusiskollekin, ettei muiden lähelle saa nyt mennä, ettei tule kipeäksi. 15-vuotias Melissa suunnitteli videopuheluita kavereiden kanssa, että yhteys pysyy.
Ulkoilun jälkeen keitin mehua ja leivoin sämpylöitä. Päivälliseksi söimme Italian pataa, poikkeuksena vilja-allerginen Vivia ja kasvissyöjä Melissa, jotka söivät lounaalta jäänyttä ruokaa. Katsoimme Pikku Kakkosen ja Jani kävi tyttöjen kanssa saunassa, kun minä torkahdin sohvalle. Nyt pienemmät jo nukkuvat ja mä taidan alkaa katsoa Liviltä alkaa Mitä odottaa, kun odotat.
Ensimmäinen päivä kuukauden etäkoulua ja koronakaranteenia takana. Kyllä tästä selvitään.