kesäbingo on vinkki tylsyyden poistamiseksi

Miksikö kesäbingo on hyvä idea?

Kesäloma alkaa pian ja me kaikki vanhemmat tiedetään, että muutama päivä loman alkamisen jälkeen lapsilla alkaa tulla tylsää, kun kotona tai pihalla ei muka ole mitään tekemistä. Tai siltä se ainakin lapsista tuntuu. Vaikka koko kouluvuosi odotetaan sitä kesäloman alkamista kuin kuuta nousevaa ja päiviä loman alkuun lasketaan monta viikkoa ennen kesäloman alkamista, iskee se realiteetti pian silmille, että koulussa sentään on koko ajan kavereita ja tekemistä.

Kun on 9-vuotias (tai minkä vaan muun ikäinen lapsi), tuntuu päivät ihan suunnattoman pitkiltä kesälomalla, koska päivissä ei välttämättä ole mitään struktuuria. Tekemistä ei keksi millään vaikka kotona olisi miljoona lelua, kirjaa ja peliä.

Tulosta siis tästä lapsille kesäbingo ja laita heidät ulos tekemään jotain sen ehdottamia juttuja! Katsokaa kuka lapsista saa nopeiten bingon täyteen ja käykää vaikka yhdessä uimassa, kun koko kesäbingo on täynnä. Tai kun yksi rivi tai sarake on kokonaan täytetty.

Tätä on helppo täytellä joko isompien lasten yksin tai pienempien lasten kanssa yhdessä. Ja jos meinaa kesätekemiset loppua kesken, niin ottakaa tästä joku vinkki kesäpäivälle tehtäväksi.

Miksei tätä voisi täyttää lapsenmieliset aikuiset yksinäänkin.

Meidän lapset ainakin kaipaa usein sitä ohjausta toimintaansa, kun ikinä ei muka ole mitään tekemistä eikä aina saa ruutuaikaakaan käyttöönsä. Tällaisen avulla he keksivät itsekin vähän tekemistä eikä aikuisen tarvitse aina olla kertomassa mitä he voisivat tehdä.

9-vuotias voisi täyttää osan tästä jo itse, mutta uimarannalle emme häntä vielä yksin päästäisi. 4,5-vuotiaan kanssa tätä voidaankin täytellä sitten yhdessä, kun tylsyys iskee.

Kesäbingo on helppo tulostaa, kun tallennat kuvan tietokoneellesi ja sen jälkeen tulostat sen.

Tehdäänkö seuraavaksi sadepäivän bingo sisälle?

LUE MYÖS:

Koiramäki vie matkalle lapsuuteen

Kuopion eläinpuisto yllätti meidät positiivisesti

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

Mun esikoinen teki minusta äidin ja tämä onkin seitsemästoista äitienpäiväni.

Keskimmäiselle minusta tuli äitipuoli hänen ollessaan 2,5-vuotias.

Tämän jälkeen kävin syvissä vesissä. Ensin tuli kohdunulkoinen raskaus, joka vei toisen munanjohtimeni. Sen jälkeen yritimme raskautumista melkein vuoden, joka tuntui koko ajan kaukaisemmalta ajatukselta, koska mitä kauemmin raskautuminen kesti, sitä vähemmän sen mahdollisuuteen uskoin.

Kun tulin raskaaksi, sain varhaisen keskenmenon melkein heti raskauden alettua. Siinä vaiheessa olin varma, ettei kehoni enää tekisi kanssani yhteistyötä asiassa, joka tuntui minulle niin mahdottoman tärkeältä.

Mutta kuitenkin vain pari kuukautta keskenmenon jälkeen, tein positiivisen raskaustestin. Pelkäsin kuollakseni koko raskauden ajan, että jotain pahaa sattuu ja sylini jää taas tyhjäksi.

Raskausaika oli vaikea. Minulla oli koko ajan huono olo ja olin loppuvaiheessa pitkän aikaa myös vuodelevossa sekä totaalisessa nostokiellossa. Raskausviikoilla 37+0 meille syntyi pieni tytär ja minä jouduin suoraan synnytyksestä kaavintaan, koska istukka ei tullut kokonaan ulos. Se vahvisti menetyksen pelkoani, koska olin ihan varma, etten sieltä enää herää.

Heräsin kuitenkin ja pidin vauvaa koko ajan lähelläni. Menettämisen pelko oli läsnä koko vauvavuoden. Jotenkin se pelko oli jäänyt päälle ja olin ihan varma, etten saisi tätä ihanaa lasta pitää. Synnytyksen jälkeinen masennus pahensi tätä pelkoa.

Nyt masennus on kuitenkin onneksi vain muisto ja osaan nauttia äitiydestä täysin siemauksin.

Kaikki kolme lastani ovat omanlaisiaan, erilaisia persoonia ja rakastan heitä kaikkia täydestä sydämestäni.

Nuorin on kuitenkin se, joka sai sydämeni taas ehjäksi kaikkien huonojen kokemusten jälkeen. Me ollaan kasvettu tiiviiksi paketiksi ja meillä kerrotaan joka ikinen päivä monta kertaa miten rakas toinen on.

Nuorimmainen rakastaa halailla ja pussailla, nukkua vieressä ja olla sylissä.

Vaikka sydämeni ja sylini usein huutaa vielä useampaa lasta, tiedän olevani onnekas, kun olen saanut nämä kolme murua jo elämääni. Heistä jokainen on tehnyt minusta omalla tavallaan äidin.

Äitiys on minulle maailman ihanin ja luonnollisin asia ja olen onnellinen, että oon saanut kokea tätä jo niin pitkään. Äidiksi tuleminen 18-vuotiaana oli tosi erilaista kuin äidiksi tuleminen 30-vuotiaana, mutta molemmilla kerroilla olin todella onnellinen lapsistani. Ja olen edelleen joka ikinen päivä.

Hyvää äitienpäivää vielä kaikille!

LUE MYÖS: 

MITÄ EROA ON YKSINHUOLTAJALLA JA TOTAALIYKSINHUOLTAJALLA? 

TULETHAN SEURAAMAAN MYÖS INSTAGRAMISSA @SUSANNAKUOHULA

https://www.instagram.com/p/COp-S05AbNM/?utm_source=ig_web_copy_link