”Perus, joku luuli taas äitiä mun siskoks”
2Näin viestitti teinityttäreni kaverilleen viime syksynä bussista. Olimme Onnibussissa matkalla Turkuun, josta olimme menossa laivalla Tukholmaan viettämään aikaa kahdestaan.
Neljätoista vuotta sitten helmikuun ensimmäinen päivä minulla oli ensimmäisen raskauteni laskettu aika. Minulla ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia, että synnytys lähestyy. Itse olen syntynyt kaksi viikkoa yli lasketun ajan ja olin varma, että omakin raskauteni menee yli reilusti.
Heräsin kymmenen aikaan pissihätään. Menin vessaan, pissasin ja yhtäkkiä pönttöön hulahti kauhea määrä vettä. Ihmettelin tätä, koska mielestäni jo pissasin. Lapsivesihän se oli, jonka siistinä tyttönä laskin suoraan vessanpönttöön.
Lähdin naapurin rouvan kyydillä sairaalaan, jossa äitini oli minua vastassa. Olin hankkimassa lasta yksin, ilman puolisoa, joten äitini tuli mukaan synnytykseen.
En ehtinyt syödä kotona aamupalaa enkä saanut synnytyssaliin ruokaa. Lounas kyllä tilattiin, mutta se unohdettiin toimittaa minulle. Siinä sitten nälkäisenä aloin synnyttää. En suosittele.
18.32 minulle syntyi maailman ihmeellisin pieni vauva. En tiennyt odotinko tyttöä vai poikaa, mutta salaa toivoin koko ajan tyttöä. Ajattelin, että tyttö on huomattavasti helpompi kasvattaa yksin, koska en tiedä pojista mitään. Tiedättekö, kun kaikissa ohjelmissa aina huudetaan ”it’s a girl”? Vauvan synnyttyä kukaan ei kertonut minulle kumpi sieltä tuli ja yritin sitä ponnistamisesta väsyneenä kysellä useampaan kertaan. Lopulta joku kertoi vauvan olevan tyttö.
 |
| Pieni rimppakinttu Melissa ja 6 päivää vajaa 19-vuotias äiti Melissan ristiäispäivänä. |
Siitä asti, kun Melissa syntyi, meitä on luultu siskoiksi. Ensimmäisen luokan vanhempainillassa opettaja kysyi minulta olinko tietoinen vanhempainillan olevan vanhemmille eikä isosiskoille. Vastasin tietäväni asian, koska olen Melissan äiti. Opettaja jäi tuijottamaan minua vain suu auki.
Meillä on vajaa 19 vuotta ikäeroa, jonka takia olemme myös hyvin läheisiä. Meillä on side, jota moni Melissan kavereista kadehtii. He ihmettelevät, kun Melissa viestittelee kanssani välitunnilla ja kertoo minulle kaiken. Kuulemma he eivät voisi edes kuvitella tekevänsä sellaista. Olen heidän keskuudessaan se cool mom, joka vie lastaan konsertteihin, ottaa hänen kanssaan snäppikuvia ja videoita, käy shoppailemassa ja muutenkin viettää aikaa yhdessä teinin kanssa. Teini on perjantai-iltaisin tyytyväinen vieressäni sohvalla katsomassa Sohvaperunoita ja nyt olemme löytäneet uutena sarjana This Is Us-draaman, joka tulee torstai-iltaisin nelosella.
Meidän suhdettamme on usein Gilmoren tyttöjen Lorelaihin ja Roryyn. Minusta se on suurin kohteliaisuus, jonka voimme saada, koska he ovat minun ultimaattinen äiti-tytär pari, jonka voi keksiä. Heidän suhteensa kestää mitä vain ja on parasta katseltavaa.
Toivon kovasti, että suhteemme pysyy samanlaisena vielä vanhempanakin. Melissa on pienestä asti suunnitellut, että mummoina me sitten asumme yhdessä vanhainkodissa. Höpsö. mutta ihana ajatus.
Olen myös aika ylpeä, että teini sanoo jonkun kysyessä minun olevan hänen paras ystävänsä.
Oletteko te tyttärenne kanssa erottamattomat?
Meillä opittiin ensimmäinen kokonainen lause!
Meidän taapero höpöttää koko ajan ja tosi paljon. Harvoin ne lauseet on kuitenkaan pitkiä tai mitään mistä saisi selvää. Hän sanoo paljon yksittäisiä sanoja, jotka ovat ymmärrettäviä.
Tänään uutena sanana tuli ”jano”. Hän sanoi uuden sanansa ja osoitti kurkkuaan, joten sanan merkitys ei jäänyt epäselväksi.
Viime viikolla hän kuitenkin sanoi ensimmäisen kokonaisen lauseensa. Vivia söi jäätelötikkua, joka ei sitten kuitenkaan maistunut ja hän jätti jäätelön pöydälle sulamaan. Koska taapero lähti takaisin leikkeihinsä eikä palannut keittiöön, söin jäätelön.
Vivia palasi keittiöön vartin päästä ja sanoi selvän lauseen kurkistaessaan pöydälle.
”Minne meni minun tikku?”
Viviahan siis kutsuu kaikkia jäätelöitä tikuiksi. Tämä lause kuitenkin yllätti minut ja keittiössä olleen Melissan täysin, koska Vivia käytti uutta kysymyssanaa aivan oikein lauseessaan.
Tämän jälkeen on tullut todella paljon uusia pidempiä lauseita. Viimeksi päiväkodilta lähtiessä hän huusi isille ”hei hei isi, me mennään mummilaan”, koska ei älynnyt isinkin tulevan mukaan. Usein hän myös etsii tavaroita aloittamalla lauseen sanomalla ”missä”.
On ihanaa huomata miten taaperon kielellinen kehitys ottaa harppauksia todella nopeaa tahtia joka päivä. Hän oppii uusia sanoja koko ajan ja makustelee niitä. Vivia on alkanut myös nyt laulaa, joka auttaa kielellisessä kehityksessä todella paljon.
Tykkäämme myös lukea paljon kirjoja, joista tarttuu paljon sanoja käyttöön. Vivia rakastaa satuja ja tarinoita ja jaksaakin kuunnella niitä hienosti nykyään. Jouluksi voisikin etsiä jonkun lorukirjan, joka auttaisi oppimaan uusia sanoja.